Annie

Hei me hiihdetään!

2012-01-20T12:21:00.002+02:00

Ja sen haluatte varmaan nähdä...
monot on saapuneet...

La 21.1.2012

Hiihtäminen:
- miten sukset laitetaan jalkaan?
- nää sukset jääty nyt tähän maahan kiinni!

Ja kun alku vaikeuksista oli selvitty, niin sitten vasta alkoi vaikeudet. Ne monot ei tosiaan menneet vapaaehtoisesti niihin siteisiin. Sukset liimaantuivat kiinni maahan ja ne tosiaan oli jäässä pohjastaan kun hiihto päättyi. Hienot Peltosen Nanogripit. Jokakelin sukset.... muistelen, että lapsenakin sukset välillä jäätyi, joten onhan noi mun sukset "ihan normaalit" sukset.

Lapsuus tuli myös mieleen heti ensimmäisten työntöjen jälkeen. Hiihdin silloin yli 10 km päivittäin. No nyt en hiihtänyt. Mieleen tuli myös se Vitalis, mitä olisi voinut laittaa poskiinsa, kun hiihtää kymmenen asteen pakkasessa. Mieleen tuli myös se lapsuuden kauluri, kun kaula alkoi jäätyä ja kurkkuun sattui sekä sisältä että ulkoa päin. Kädet puutuivat. Selkään sattui. Ja itseasiassa ne monot voisi ensi kerralla sitoa ihan ylimpään reikään asti, eikä vaan vetää vetskaria kiinni. Tunne oli, että jalka lähtee monosta irti ja mono ja suksi jatkavat matkaa. Tai olisivat jatkaneet, jos se suksi olisi yhtään luistanut.

Kaiken mailman vaikeuksien jälkeen, (kuten lapseni Ninni sanoi kuusi vuotiaana eskarimatkan jälkeen) hiihto alkoi kuitenkin jotenkin luistamaan ja tuli ehkä vähän hikikin. Enkä edes kaatunut kertaakaan. Tosin ei ollut alamäkiäkään.
Koska hiihdin vain pikkuisen lenkin, päätin mennä kävelemään kauppaan monoissa ja hiihtopuvussa. Näyttäisi siltä että olen hiihtänyt. Ja kun olin kotonta pidempään pois, niin näyttäisi ihan siltä, että olisin hiihtänyt oikein pitkän lenkin.
Kotona intaannuin sitten vielä tekemään viidentoista minuutin jazztreenin dvd:n tahdissa. No enhän minä siinä tahdissa pysynyt, paria kolmea alkeellista liikettä toistelin koko 15 minuutin ajan. Mutta onhan se paljon, ihmiseltä, joka ei ole vuosiin liikkunut kuin omaan autoon ja autosta toimistoon.

Ja niin lähti hiihto.... käyntiin. Alamäessähän se on mukavinta hiihdellä.

Mutta arvatkaa mitä?
Minä menen huomennakin hiihtämään.

Rooma - Here I come

2012-01-15T13:41:00.001+02:00

Juu. Painoin nappia, kun Rooma kutsui.
Olen siis järjestänyt itselleni matkan, aikaa ja rahaa, eikä siihen edes kulunut kauan aikaa. Matkalipuissa lukee "Peruuttaminen ei ole mahdollista. Lippua ei voi muuttaa." sekä "Nimenmuutokset eivät ole sallittuja." Voi ei, mun on nyt pidettävä tämä nimi mikä mulla nyt on. Ai niin, enhän mä yksin matkusta.

Joka tapauksessa, keväinen Rooma kutsuu sittenkin meitä. Hotelli on lähellä Vatikaania (Alle Porte Del Vaticano).
Löysin alla olevan ketjusähköpostiviestin ja siinä on monta nytkin osuvaa elämän totuutta. Italialaiset kengät ei varmasti mahdu jalkaani ei, ainakaan normaalilla koko numerolla, vaikka jalastani onkin sanottu, että se on siron kapea kuin etelä-eurooppalaisilla naisilla.
Miten ajattelen sateisen päivän, sekin on minulle ihan päivä muiden joukossa. Olenhan ollut sekä auringossa että sateessa Ahvenanmaalla telttailemassa ja ihan yhtä hauskaa oli. Tai eksyneet matkatavarat on minulle ihan yhdentekvää. Vaikka matkustaisin ilman tavaroita, kunhan saan sen matkan. Vaikka tulihan kerran hirmuinen tuhkapilvi ja se vei matkanikin. Silti pääsin vielä matkalle myöhemmin.
En hanki ja haali itselle rahaa - voin matkustella - ja elää elämääni.

Niin koirani. He saivat tänään lenkkeillä, mutta tassuthan siellä ulkona jäätyivät. Ja Rooman matka, toivottavasti saan koirani hoitopaikkaan matkan ajaksi.

Ma 16.1.2012
Löysinpä mielenkiintoista luettavaa.... jaa, että Roomassa ei tehdä samoin kuin Budapestissä. Uiskennella suihkulähteessä.
Budapest +38 (Lue blogini tästä ja katso kuva kuinka suihkulähteessä uidaan, enkä ollut ainoa)

Varo Roomassa: sakot suihkulähteessä uimisesta (lue tästä)

Shoppailemaan >

Castel Romano Designer Outlet, Italy (linkki)

Rooma info, kartat, kaikkea.... >

Turismo Roma (linkki)

Ensimmäisen koiran tassut jäätyivät

Kuvat Heigo Henno

Ketjusähköpostiviesti vuosien takaa. Kirjoittaja tuntematon.

Kun olin nuorempi, painoin
muutaman kilon vähemmän.

Minun ei koskaan tarvinnut vetää

vatsaani sisään kun pidin päälläni

tiukkaa mekkoa.

Mutta nyt kun olen vanhempi

kehoni on vapautunut.

Vyötäröni kohdalla on

elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on

oltava aina kaksi kokoa

isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään

mahtuvat sisään ja

sukkahousujen haaraosa jää

usein polvien korkeudelle.

Mutta olen myös oppinut, että

ei ole mitään väliä mitä tapahtuu,

miten mustalta kaikki tänään

vaikuttaakin; elämä jatkaa

kulkuaan ja huominen on jo

parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa jolla

henkilö käsittelee seuraavat

kolme asiaa kertoo hänestä paljon;

sateinen päivä, eksyneet matkatavarat

ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi

vanhempiisi mikä tahansa,

tulet kaipaamaan heitä

kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se että hankkii

rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia

kun hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä joskus

antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut ettei elämän läpi

voi kävellä räpylä kummassakin

kädessä, joskus on tilanteita

jolloin pallo on heitettävä takaisin.

Olen oppinut, että vaikka

itsellä olisi surua ja tuskaa,

minun ei tarvitse aiheuttaa

sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä

pitäisi ojentaa kätensä

jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat

lämpimän ajatuksen ja ystävällisen

taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on

vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset

tulevat unohtamaan mitä et

sanonut tai tehnyt, mutta

he eivät tule ikinä unohtamaan

mitä sait heidät tuntemaan.

Ihan liian vähän - ihan liian paljon

2012-01-14T23:30:00.000+02:00

Minulle lunta ei ole koskaan liian paljon. Joku muuhan sen auraa kuin minä. En edes kotipihastani sitä joudu auraamaan. Vähän sama kuin mulle ei säällä ole oikeastaan mitään merkitystä. Jotain sieltä taivaalta kuitenkin tulee tai sitten aurinko paistaa.
Ja nyt sitä lunta on. Sukset on. Sauvat on. Persekin on kipee kun kaaduin. Vaikkei monoja ole ollenkaan. Kaaduin siis koiria taluttaessa, mutta ei päässyt yksikään koira karkuun, vaikka minä kuitenkin makasin täysin vaakatasossa maassa. Jokainen hihna oli kourassa vielä tiukasti kiinni. Ja kaaduin niin oikeaoppisesti (heh heh, niin varmaan) kun olin sekunnissa kohti maata, lento oli sen verran vauhdikas. Persaus edellä, pää sentään säästyi.
Miten ihmeessä mä uskallan koskaan noilla suksilla hiihtää, kun jo kävellessäkin kaadun? (Tarkoittaako tuo, että toivon, ettei ne monot sittenkään mahtuis mulle tai ne hukkuis postissa.)

Ihan liian vähän...
- saan nukkua
- saan rahaa
- saan aikaa
- saan ideoita päähäni
- saan kirjoitettua jotain järkevää
- saan laiskotella
- saan matkustaa (kun ei ole sitä aikaa eikä rahaa)

kuten myös ihan liian vähän
- ulkoilen
- lenkitän koiriani
- siivoan tai teen ruokaa
- vietän aikaa ystävien kanssa
- teen mitä olen suunnitellut

mutta vastaavasti
Ihan liian paljon...
- mulla on ajatuksia ja tunteita yhtäaikaa päässäni
- minulla on kiloja ja senttejä vyötäröllä
- mulla on vaatteita kaapissa
- tavaroita kodissa

Joten tässä onkin lista jota alan tästä eteenpäin pitämään tavoitteena ja toteutan unelmia ja päämääriäni.

Kerran unessani - Mamba (kuuntele tästä)

Tässä laulunsanat jotka luin miehelleni riihikirkossa

melkein viisi vuotta sitten, häävieraiden edessä.

Aika osuvat.

"Ja vaikket sanojasi käytä

Silmistäsi näen sen

Tiedän että tunnet rakkauden

Sillä hymylläsi saat

Sydämeni tuntemaan

Rakkautta jota antaa haluan"

Maalaiskortilla kohti kaupunkia

2012-01-12T23:17:00.000+02:00

Kirppari löytö, poncho, turkispalloilla. Ihku ;) ja halpa

Täytyykö autoa huoltaakin, häh? Just kun mä vasta oon oopinut, että siitä reijästä kuuluu laittaa bensaa, jos tahtoo ajaa. Ja sekin on mulle kyllä tosi vaikeeta, kun hakkaan sitä läppää auki, kun mun autossa ei ole korkkia (liian hieno "bensareikä" blondille).
Matkalla Lahteen, ystäväni kanssa, mä aloin aamu pimeässä räpsytellä pitkiä valoja päälle. Räpsytin ja räpsytin, mut ne ei toimineet eikä jääneet päälle. Mä aloin päivitellä ääneen, että "Kiva, mun autosta on hajonnu pitkät valot". Sit alkoi ottaa hirveesti päähän kun mietin ettei takuu tietenkään korvaa tällaista vikaa. Sitten mä luovutin, en mä sitä korjauta - en mä tarvii pitkiä valoja. Kunnes päässä välähti.... Ei!!! Enhän mä ollut kääntänyt valoja edes päälle nappulasta. Jihuu... mun pitkät valot toimi sittenkin, blondin päässä syttyi taas hehkulamppu. Kirkas.

Sitten tiestä lensi kuraa tuulilasiin ja minä painelin pissapoikaa. Olin jo sanonut miehelleni aikaisemmin, että varmaan pissapojasta loppuu "pissaneste" että sitä pitäis laittaa. No loppuihan se. Puolessa välissä matkaa. No siitä me sitten kurvattiin huoltoasemalle. Kun parkkerasin autoa, huomasin punaisen auton edessäni ja katsoin, että onko se mun uusi asiakas. Nousin autosta ja katsoin häntä ja hän minua - moikkasin - ja olihan se hän, mies. Käveltiin yhtä matkaa huoltamoon sisälle ja sanoin että "Pissapoika on tyhjä, mut mä en oikein tiedä mistä se konepelti aukeaa. Osaan mä kyllä bensaa tankata". No tämä ihana mies sanoi heti, että voi hän mua auttaa. Niin tuli sitten huolto-service autoni viereen ja mä en tosiaan tiennyt mistä se konepelti aukeaa. Pissapoika täytettiin ja sitten tää mies kysyi vielä multa, että osaanko mä laittaa konepellin kiinni, ajatteli kai, että saatan lähteä ajamaan konepelti auki moottoritielle. "Joo" mä vastasin. Ja niin matka taas jatkui. Maalaiskortilla kohti kaupunkia.

Kenen auto on sulanut "eniten"?

Maalainen ajaa aina parkkihalliin kaupungissa. Mä kurvasin kohti Trion parkkihallia. Vastakkaisesta suunnasta kääntyi auto myös parkkihalliin, mutta hallin liukuovi ei avautunut. Sitten tämä auto peruutti pois, kun ei vaan päässyt parkkihalliin. Mä mietin kolme sekunttia, että jos mä nyt ajan tuonne ja toi ovi on rikki, niin silloin minäkin joudun peruttamaan. Mä otin riskin. Mä ehkä osaan peruttaa. Mutta mitä ihmettä, en mä saanut näyttää taidonnäytettä "auto peruttaa" kun se ovi avautuikin minulle. Ja ei kun sisälle parkkihalliin. Ja ihanaa, mun auto suli siellä jääkuoresta, mikä sitä oli ympäröinyt jo monta päivää. Onhan mulla autotalli juu, mut ei sinne mitään autoa mahdu. Ei edes pientä.

Triosta piti seikkailla vähän sivummalle kaupunkiin kirppari ostoksille. Mietin tarkkaan reittiä etukäteen mistä ajaa. Kyselin Riitalta, että mistä mun pitää kääntää ja hän vanhana Lahtelaisena sanoi, että "Tästä vielä suoraa. Suoraa, Suoraa." Ai niin, mut äkkiä jarrut pohjaan, punainen valo paloi. Eli "suoraan" ei kuitenkaan tarkoita samaa, että saa ajaa punaisia päin. Ahaaa!!!

Ja mä löysin upeita löytöjä kirpparilta ;) Kyllä kannatti lähteä jälleen kerran maalaiskortilla kaupunkiin.

Ihku ihana löytö, 1 €

Upeat Gaborit

Mä löysin tänään aika mielenkiintoisen jutun.... tää mun lemppari kappale....

Taas aurinko nousee - Ressu Redford (kuuntele tästä)

Blogistani "Olet virtaa ja voimaa" (lue tästä)

Onkin alkuperäiseltä nimeltään....

Annie´s Song - John Denver (kuuntele tästä)

Jipiii!!! Mulle on tehty ihan oma kappale, mun lemppari ;)

* * * * * * * * *

Ja tässä kassi, jonka teen heti kun saan kirpparille tilaukseen jättämäni puhelimen. Heittelevät kuulema roskiin kaikki puhelimet. Ja tää kassi maksaa sentään 135 euroa.... joten mä teen sen kyllä ihan itse...

Ja Elämä jatkuu.....

Hyppeli punahilkkaa

2012-01-11T01:58:00.000+02:00

Tänään aamu alkoi sillä, että asiakas ehti soittaa ennen kuin olin noussut sängystä.... siis tosi aikaisin soitti. No ei se mitään, minä olen kai sitten jo aamu seitsemältä korvaamaton ;)
Kun pääsin kömpimään sängystä ylös ja ulos, viemään koiria pihalle, niin jo pienin koirani alkoi taas singahdella pihalla kuin sähköjänis. Hän oli taas kerran niin iloinen lumesta. Katsoin silmät unesta kierona lumikinoksessa singahtelevaa sähköjänistä - tuskin havaitsin muuta kuin että joku siinä narun päässä heilui ja salaman nopeudella.

Mutta ei aamu ollut vielä mitään verrattuna päivän näkyyn. Eräs miespuolinen tuttuni käveli toimistoni ikkunan ohi ja vilkutteli mennessään. Kohta hän meni toiseen suuntaan ja taas toiseen suuntaan vähän ajan kuluttua. Sitten meni pari tuntia ja hän meni ikkunani ohi ja "hyppeli punahilkkaa". Hetken päästä ystäväni tuli päiväkahville ja kysyi olinko nähnyt sitä hänen miestään joka iloisena hyppeli. Mä sanoin että "Joo, siis se mies joka hyppeli punahilkkaa." Ja selvisihän se syykin, mikä miehen pisti niin iloisesti hyppelemään. Vai sanotaanko kuka pani miehen iloiseksi.

Itse raahauduin sitten kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen kotiin, enkä jaksa olla sähköjänis tai hypellä punahilkkaa, mutta kieltämättä sekin piristää mieltä kun näkee toisten olevan iloisia, etten sanoisi onnensa kukkuloilla. Muistaa se kuinka jokaisesta pienestäkin hetkestä voi iloita.
Minäkin iloitsen - uudesta ystävyydestä.

Demostraatio viime kesältä, "hyppeli punahilkkaa"

Hetken tie on kevyt - Laura Närhi (kuuntele tästä)

Omistettu Suville.

Kiitos!

Mä tunnen sinut pikkusisko,
Me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Mitä tekee tennissukka kirjahyllyssä

2012-01-09T17:30:00.000+02:00

Niinpä? Mitä tekee tennissukka kirjahyllyssä. Tai mitä tekee tennissukka lattialla sängyn alla. Ja missä minun kaikki sukkani yleensäkin ovat? Meillä on tainnut asustella viimeiset viikot joku sukkavaras. Tosin se sama varas on vienyt multa jo lenkkarit, juoksutakin, housut, kännykän laturin, kahdet eri korvakuulokkeet, jonkun hajuveden, ehkä joskus rahaa kukkarosta. Ruuat se on ainakin vienyt kaapista ja välillä se vie mun nettitikun tai miniläppärin. Se vie lähestulkoon kaiken mitä sattuu tarvitsemaan. Mutta että vielä mun sukatkin sille kelpaa.

Se on sitten lähdettävä sukka ostoksille. Mutta ajattelin kyllä samalla käydä myös siellä kirpparilla. Katsomaan mitä upeita löytäjä voisin tehdä. Löysin käsityölehdestä sellainen hienon puhelinlaukun. Jos sen jonain päivänä saan toteutettua, niin tulette näkemään sen näillä sivuilla. Ja mikä etten esittelisi muitakin mahdollisia kirppari löytöjäni täällä.

Ja tulette näkemään minun sukseni. Ja sen myötä toivottavasti lisää ihania maisemakuvia.
Niin se sukkavaras. Se on kyllä muuttamassa minun kotiini. Ehkä ostan omille sukilleni kassakaapin.

Jos mun pokka pettää - Haloo Helsinki! (kuuntele tästä)

Kaksi varjoa - Hausmylly (liram)

Albumilta "Sateesta Aurinkoon"

Nyt mun päässä kaikuu jälleen
"Fly me to the moon"
Ja sun äänes toistaa
Sen lauseen viimeisen

Pian sä et vierellä käy

Silti maahan mustaan
Kaksi varjoa lankeaa
Sä et vierellä käy
Silti kamaraan kuivaan
Sun sateesi putoaa

Sä muutit toiseen kaupunkiin
Ja mulle jäi vain pala unelmaa
Jäi hiljaisuus kaikumaan seiniin
Ja iphotoon tuhat valokuvaa

"In other words, I love you"

Että näen tähden lentävän

2012-01-04T23:00:00.000+02:00

Loysin kolme vuotta vanhan satunnaisesti kirjoitetun 25 asiaa, faktaa, tapaa ja tavoitetta itsestäni, jonka olin tallentanut Facebookiin. Siinä on yllättävän paljon mikä on vieläkin totta. Mutta ihan huippu on edelleen tuo 18.

1. Olen iloinen ja positiivinen luonteeltani
2. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta
3. Pidän lapsista ja pidän lapsien puolia asioissa joissa heitä kohdellaan väärin
4. En pelkää elämää
5. Olen onnellisempi kuin aikoihin
6. En tehnyt uudenvuoden lupausta, vaan esitin itselleni toiveen: että saisin kaksi kirjaa valmiiksi tänä vuonna.
7. Haaveilen keväästä Roomassa. No ainakin viikonlopusta siellä.
8. Minulle tärkeimmät ihmiset ovat Ninni ja Tiiti
9. Minulla on kolme koiraa ja kaikilla erilaiset luonteet. Tico, Kadi ja Calimero
10. Pidän työstäni ja haasteista. Olen onnellinen yrittäjänä.
11. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä
12 Ostelen paljon kirppis vaatteita ja olen tehnyt upeita löytöjä
13 Minä omistan keltaisen auton ja pyörän. Keltainen on lempivärini
14 Pienenä inhosin kesiä, koska kotipihallamme luikerteli kyykäärmeitä. Nykyään rakastan kesää ja odotan kevään saapumistä innoissani
15 Osaan tehdä käsitöitä. Minulla on ompelukone, saumuri, neulekone, kangaspuut, kankaanpainantakehys ja ties mitä. Nykyään vain aikaa liian vähän
16 Minulla on salaisuuksia
17 Minulle ei ole sattunut juuri mitään isompia onnettomuuksia. Ainoastaan polvi mennyt sijoiltaan ja ollut 6 viikkoa tuessa
18 Kauneinta maailmassa on ihana aamu. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Ei ole kiire mihinkään
19 Jos minulla olisi paljon rahaa, palkkaisin siivoojan ja ruuanlaittajan, todella hyvällä tuntipalkalla. Inhoan siivoamista
20 En juurikaan käytä alkoholia. Miksi käyttäisin kun olen syntynyt "humalaan"
21 Olen etsinyt omaa pientä sisäistä lastani. Sen rinnalla on hyvä kulkea ja ymmärtää ne asiat joita ei aiemmin ole ymmärtänyt
22 Upeinta mitä olen saanut elämässäni aikaiseksi on lapseni. He ovat nyt upeinta ja tulevat aina olemaan sitä
23 Jos voisin tehdä jotain hyvää maailmassa, jakaisin rahat tasaisemmin ihmisten kesken, niin että köyhien ei tarvitsisi enää nähdä nälkää ja rikkaat olisivat onnellisempia
24 Olen melkoinen himoshoppailija. Minulla on paljon velkaa. Mutta myös oma asunto ja auto
25 Nuuskamuikkusen sanoin: "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Riittää kun voin katsella niitä". Katselen myös Muumeja

Olen tehnyt, pitkästä aikaa, tänä vuonna uudenvuoden lupauksen. Laihdutan 5 kg. Intoa täynnä laihtumisesta menin tilaamaan sukset. Sain uudenvuoden taioista puunpalan, joka tarkoittaa "Ihmettä". Se on kyllä suuri ihme, kun minut nähdään suksien päällä ;)
En ehkä haaveile keväisestä Roomasta, vaikka en sielläkään sitten koskaan käynyt (paras ystäväni kävi, eikös se riitä), mutta ehkä Amsterdam... tai en vielä tiedä.
Minulla ei ole enää keltaista autoa. Mutta on viehreä. Minulla on keltainen pyörä ja vaaleanpunainen pyörä.
Minulla on neljä ihanaa koiraa. Ystäväni ovat minulle edelleen todella tärkeitä. En shoppaile enää kirppareilla niin paljon vaan nimenomaan shoppailen kaupoissa ja netissä.
Mutta ihmisenä olen yhä positiivinen, iloinen ja onnellinen.

Rakkaudesta laulu - Maisa (Kuuntele tästä)
Iina Kuustonen sarjasta Helsingin Herrat

"Poika lähti maalta kaupunkiin
Jätti kaiken taakseen tai luuli niin
Vaihtoi nimen mut hänet tunnettiin
Laittoi radion kiinni
Mut aina joku soittaa

Rakkaudesta laulu
joka meistä kertoo
Jossa on se onnellinen loppu
Rakkaudesta laulu
joka meistä kertoo
Hei tanssitaan läpi illan"

Missä muruseni on - Jenni Vartiainen (Kuuntele tästä)
San. Mariska

"Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa"

Uutta Vuotta * *

2012-01-01T16:26:00.002+02:00

Hyvää Uutta Vuotta

Säihkettä ja kimmellystä elämään

Kylläpä taas lapsetti, kun olin ostanut tähtisadetikkuja ja niitä sitten polttelin. Niitä oli niin paljon, että poltin kolme tikkua kerralla ja lopulta meni 10 tikkua kerralla.

Joulu Joulu

2011-12-22T23:30:00.000+02:00

Joulu tulee. Miten sinä aiot viettää sen? Niin ja miten minä aion viettä jouluni?
Avaan sata pakettia, syön itseni ähkyyn ja sen päälle vielä viisi paketti Fazerin sinistä suklaakonvehtirasiaa. Ja sitten on niin mukava olo. Kai?

Joulukuusi on jo autotallissa odottamassa, että imuroin lattian kolmessa minuutissa ja pesen neljässä. Kuusenalusmatto lattialle ja ronttaan kuusen autotallista maton päälle. Heitän kaikki koristeet kuuseen (joita muuten sitten on, että aito amerikkalaiskuusi tulossa meille) ja sitten voin vetää lonkkaa lopun aikaa. Laatikot on kaupasta ostettuja, paitsi imelletty perunalaatikko. Muutenkin laiskotaa, joten miksi turhaan ottaa joulustressiä.

Tänään sanoin koirilleni että "Joulu tulee" ja "Joulupukki tulee". Kaikki suuntasivat katseensa ovelle ja korvat olivat höröllään. Tottahan koiratkin sen tietää mistä joulu tulee ja vielä paremmin mistä joulupukki tulee. Ovesta tietenkin.
Minä saan joka joulu joulupukilta lahjan, koska minä uskon joulupukkiin. Sellainen paketti on tietenkin joulupukilta jota en tiedä keneltä se on ;)

* * * * *

Piparipurkki, pikkelsi

ja pasteija

- komerossa kynttilän valossa -

odottavat juhlijaa.

* * * * *

Kuusen tuoksua,

kynttilän lämpöä

ja hyvää mieltä.

* * * * *

Kynttilän lepaus,

pienten tossujen tepastus

vie joulutunnelmaan.

* * * * *

Ei unta parempaa,

kai voisi saadakaan.

On näin hyvä aattoa odottaa.

* * * * *

Joulupatja - Heli Laaksonen

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.
Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke
ja ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -
joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse
ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen -

* * * * * * * * *

24.12.2011
klo 1.00

Kello on yksi yöllä... mun pitää vahtia, että saan onnettoman pienen kinkkuni kohta uuniin (en tosin tajuu, mitä järkee tässä on, kun en kuitenkaan saa nukkua muutamaa tuntia enempää). Valvonko illasta vai vahdinko aamusta, kun tällä minikinkulla näyttäis totutuvan molemmat vaihtoehdot.
Mutta mun ei kai sittenkään tarvitse mennä hyppimään kuralätäkköön Jouluaattona. Lunta on satanut ihanasti, vaikka säätiedoitus lupasi pelkkää vettä. Ihanaa lunta!

klo 10.21
"Ei menny niinku Strömsössa" mun kinkun paisto (sain muuten sellaisen kirjan asiakkalta lahjaksi. Kirja on täynnä epäonnistuneita tekeleitä kuvaavin tekstein) No niin... se minun vähän yli kolme kiloinen kinkku unohtui sitten uuniin viideksi ja puoleksi tunniksi. Tai ei se mitään unohtunut, vaan mä nukuin niin sikeesti. Mutta kun avasin silmäni 6.24 niin kolmen sekunnin kuluttua kellon katsomisesta olin pystyssä ja johan oli kirkassilmä silkohapsi ylhäällä.
Mutta minä kyllä tykkään ylikypsästä kinkusta, joten ei se niin pahasti epäonnistunut.
Nyt on myös imelletytperunalaatikot uunissa ja riisipuuro kiehumassa. Pitää aloittaa lohirullien teko ja lihapullat. Lihapullia lapselleni ;) Niin mä taisin vähän huijata teitä, että laiskottelen jouluna. Mutta ei tässä vielä mikään kiire ole;)
Ja ihanaa... Sitä lunta on vieläkin maassa.

klo 11.33
Joulupuurot syöty ja yksi ehkä "hieman kallis" kristallijoululasi rikottu. Tiiti pudotti vahingossa ruokailun päätteeksi. No rahallahan niitä saa lisää, sitäpaitsi rikoin itse yhden samanlaisen lasin pari joulua sitten. Surullisinta on se, että jompi kumpi koiristani Tico tai Kadi söi lasinpalan :( En tiedä mitä tapahtuu, mutta en voi muuta kuin seurata mitä tulee. Juuri kun olin noukkimassa lasinsirua maasta, koirat säntäsivät ja luulivat ahneuksissaan sitä ruuaksi ja niin meni suihin.
Joulu jatkuu, kun en muuta nyt voi :(

klo 13.07
Terveisiä saunasta. Minä käyn siellä kyllä toisenkin kerran vielä tänään, koska meillä on taloyhtiössä ihana uusi sauna.Upea. Nyt oli yleinen vuoro ja illalla vielä ihkaoma vuoro.
Eläinlääkärillekin on soitettu. Nyt pitäisi sitten lähteä metsästämään parsaa tai parafiiniöljyä. Kaupat on kiinni ja samoin apteekki. Soitin kaverilleni jolla on koirakenneli... ei ollut hänelläkään ja pohdimme, että miten koiran muuten saa syömään parsaa. "Ime parsaa" unohdetaan koko juttu. Laitoin koirille ruokaa ja reilusti ruokaöljyä ja hyvin meni nassuihin. Ja jos hyvin käy, lasinsiru tulee kyllä ulos itsestään vahingoittamatta mitään, koska siru oli noin puoli senttiä.
Nyt lihapullien tekoon... ja mitäs sitä kaikkea olikaan...

klo 18.38
Ruokaa on syöty ähkyksi asti. Lahjat on avattu ja Tico syöksähti heti paketit nähtyään niiden kimppuun. Availemaan tietenkin. Tico tosin odottaa joka paketista ruokaa, sillä pettymys oli hirveä, kun paketista tuli pallo.
Kun katsoo ikkunasta ulos, siellä on vielä lunta. Onhan siellä niitä lätäköitäkin, mutta eihän minun nyt tarvitse mennä hyppelemään lätäköihin, kun maassa on kuitenkin myös lunta?
Ja sauna. Sinne on taas mentävä. Sen jälkeen käperryn peiton alle. Luen kirjaa, kuuntelen musiikkia tai olen vaan.

On Joulu

Alkoholittomat Joulujuomat

klo 22.02
Ensi jouluna vuokraamme Ticoa pakettien avaajaksi niille jotka eivät itse jaksa availla omia pakettejaan.
Ehkä ensi jouluna ostamme vähän vähemmän ruokaa ja etenkin suklaita (Fazrin Sinistä).
Ensi jouluna panostan vielä enemmän lahjoihin, jotka olen joko tehnyt itse tai ostanut harkiten juuri tietylle ihmiselle. Ihanimmat saamani lahjat tänä jouluna todella olivat itsetehtyjä.
Paljon muuta en muuttaisi joulussani.

Tico - Jouluna tärkeintä on etsiä paketeista ruokaa

Kiki - Iskä ihan tyhmiä lahjoja

Calimero - Vitun tyhmä joulu

Kadi - Ei jaksa

1.1.2012
Kuvapäivitykseyt (Taisin nukkua joulusta tähän asti)

Ps. Koirien ystäville tiedoksi, kaikki koirat ovat terveitä ja voivat hyvin, joten niin tuli lasinsiru ulos.

Kiki ja Kadi valtasivat mamman Lampaanvilla peiton

Pss. Menin sitten munaamaan sen Ticosta kuvatun viedeonpätkän. Sehän ei kopioitunutkaan kameralta koneelle, joten se jää nyt näkemättä miten koira repii pakettia jos toistakin ;)

Pikkujoulua

2011-12-19T15:32:00.001+02:00

Naisten kanssa se onnistuu... pikkujoulut.

Pikkujouluihin lähdössä...

...Siis tässä asussa, todellakin...

Disco...

Voi mikä illan päätös...

"Näin sydämeeni joulun teen"

2011-12-18T22:00:00.000+02:00

Herään ajatuksistani siihe, että ystävä soittaa. Tajuan, että minulla on ystäviä, olen niin onnellinen puhelimen äänestä. Ystäväni, tyttärensä kanssa on menossa kauneimmat joululaulut kirkkoon, mutta tuntia liian aikaisin. He kipaisevat minun luokse odottamaan tunniksi ja sinne kirkkoonhan minäkin olen menossa joulutunnelmaa hakemaan.

Muistan kuinka tytöt olivat pieniä ja menimme kauneimmat joululaulut kirkkoon. Joskus menimme potkukelkalla ja siskonikin oli mukana. Koko matka kirkkoon oli ihana elämys. Sellainen jota ei vain unohda, naurua, iloa, joulun riemua sydämessä ja sitä lunta. Sitä mitä nyt ei ollut, lunta. Mieheni kanssa sovimme, että jos jouluaattona kuralätäkkö löytyy, niin menemme siihen hyppimään niin että vaatteet on kurassa. Ja sen teen minkä lupaan ;) Ihan vaikka vain joulun kunniaksi.

Muistan myös miten siskoni kanssa aikanaan kirkossa lauloin innoissani "Joulun kellot". Hiljaa, hiljaa ja minä jatkoin laulua, vaikka siinä tulee tauko. Nykään osaan sentään jo odottaa milloin laulu taas jatkuu ;)

Tänään selasin kirkossa joululauluvihon läpi ja minulla oli kaksi toivelaulua jotka halusin kuulla ja laulaa. "Ilouutinen" ja "Tulkoon joulu". Oikeastaan kaikki muut laulut olikin jo laulettu, mutta sitten ne tulivat. Minun lemppari lauluni. Olin niin joulun kukkuloilla.
Löysin upean version netistä laulusta Ilouutinen.

Ilouutinen - Marja Kiiskilä (kuuntele tästä)

Uutena lauluna minulle oli "Taivas sylissäni". Jäin hämmästyneenä kuuntelemaan muutamia kohtia sanoista.

"Kaiken kauniin muistan,
vaikka en voi ymmärtää...

Sanat, jotka kuulin,
ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon,
niistä aina voimaa saan."

Taivas sylissäni - Ulla Kamppinen (kuuntele tästä)

Ja hämmästyttäviä sanoja toki lauloimme muitakin. Ymmärsin myös, että todellakin juuri näin teen joulun sydämeeni. Se on minun, se on minussa, eikä sitä kukaan voi viedä minulta koskaan pois. Vaikka ihmiset elämäni jouluissa vaihtuvat, joulu on kuitenkin sisälläni. Vaikka menetän jonkun, tärkeän palan elämästä, ihmisen.... kaikki säilyy sisälläni ikuisesti. Myös ne jotka ovat nyt poissa elämästäni.
Teen sydämeeni kaikesta tästä ison muiston kehyksiin ja säilytän sen. Huomaan ikävän vaihtuvan kaipaukseen ja lopulta kauniiksi ja tärkeäksi muistoksi. Sitäkään ei kukaan voi viedä minulta.

Banaanin ystävä

2011-12-10T12:00:00.000+02:00

Banaanit ottavat aurinkoa Ahvenanmaalla

Minä olen banaanin ystävä. Siksi ostelen aina kaupasta banaaneita ja pidän niitä vain pöydällä, enkä edes aio syödä niitä. Sitten kun ne ovat jo aivan mustia, ne on kyllä pakko heittää roskikseen, kun en pysty katselemaan sitä banaanikärpäs määrää.

Minä olen muuten vihreän banaanin ystävä. Siksi mua harmittaakin, kun melkein ennen kuin ehdin kaupasta kotiin vihreän banaanini kanssa, niin se on jo liian keltainen ja ihan kohta musta. Jos banaania ei heitä roskikseen, sen voi myös syöttää miehelleen. Vähän kuin sama asia.
Kerran banaaneistani oli hyötyä, kun lapseni tuli käymään ja hänellä oli huono olo. Hän kysyi onko banaania. Onneksi oli.

Banaani oli myös ystävämme Ahvenanmaalla 2008 kesällä joka oli sika kuuma kesä Ahvenanmaalla.

Siiamilaiset-kaksosbanaanit, joita on kyllä yritetty kynsin hampain erotella

Banaani ottaa rennosti

Ja tähän varataan kuva paikka sille todelliselle ystävälleni... valitettavasti tänään kyseinen banaani meni toisiin suihin.

1.1.2012
Kuvan päivitys... tässä todelliset ystäväni, kaksin kappalein. Pitäisköhän mun olla ostamatta banaaneja?

ps. Minä olen myös kananmunan ystävä. Eilen heitin seitsemän kananmunaa roskikseen, koska en ollut raaskinut syödä ystäviäni ;)

Aina voi kääntää uuden sivun...

2011-12-06T10:20:00.001+02:00

Kuva Tiia Lehtosaari

Elämässä

Valo jota kohti kuljen
Kirkkaana
Matkaani on tarttunut elämää,
muistoja, uusia unelmia
Ihan kohta voin kääntää uuden sivun
Olen aivan pian perillä

Kuva Heigo Henno

Kuva Annie Henno

Miten ois "Kokeile mua"?

2011-12-05T16:11:00.001+02:00

Sain ennakko joululahjaksi ihanan Erinin Hunningolla levyn. Todella hauskaa tekstiä... miten ois "Kokeile mua" ;)
Vähän niin kuin mulla noi: uudet hiukset, vanhat tissit laulaa aina Ressu Redfortii. Oon naureskellut noille sanoille ja toisaalta ne herättää menneitä tunteita. Melodia levyllä ihanaa erilaista kuin perinteiset pop kappaleet tai levyhän onkin folk-poppia. Tästä vaan tule hyvälle mielelle.

Kokeile mua (kuuntele tästä)
(San Erin)

"Oisko sulla hetki kuunnella
naisen nyt saisit halvalla
ei oo kuin pari mustelmaa
löytyy uudet piilolinssit
uudet hiukset vanhat tissit
laulaa aina Ressu Redfordii

Kokeile mua, kokeile mua
sulle voisin olla jotenkin oikee
mailman ihanin ja kiva
jos oonkin nainen jonka luota et vois ikinä lähtee"

Laulu on hillittömän hauska kertomus naisesta, jolta lähti mies ja lapsetkin sais kaupanpäälle. Ja kaupan on! Nainen.

"Mieshän löysi kyllä jonkun muun
tee tarjous vielä ennen kuin se ehtii kotiin palaamaan..."

Levyllä muitakin hillittömän hauskoja lauluja vaikka "Ootte idioottei" tai "Sä et ois aamulla siinä"

Ja joskus ehkä tuntunut tältä kuin laulussa Sä et oo aamulla siinä. Mut sekin on elämää - miksi en voisi jo hymyillä sille. Ja nää matkakuvatkin näyttää jo paljon valoisammilta tänä päivänä.

Smile ;) Ja ehkä vähän aurinkoa odotellessa - tai matkaa! Kumpikohan ehtii elämääni ensin?

Sä et oo aamulla siinä
(san. Erin / Edu Kettunen)

"Sä muka raotit hiukan sun sielusi saloja
jotain triviaa turhaa, vähän vaan makupaloja...

Sä et olisi aamulla siinä sen tajusin minäkin
olisi tää ilta ja yö ja sitä minäkin halusin
ja sä pidit sun sielusi kiinni sitä yritin minäkin
mut etten saisi rakastaa
mä sen kuitenkin, sen kuitenkin mokasin.

Kai sä pelasit aikaa ja mä koitin relata
nähdä asiat oikein, oikeita juttuja kelata
ja sä esitit vahvaa ja mä tyhmää esitin...

Eihän tässä pitänyt olla mitään menetettävää
hyvä mä, joo hyvä sä
ei tää mennyt niin kuin sovittiin..."

Päivänsäde ja menninkäinen

2011-12-05T12:45:00.001+02:00

"Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi;
päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan

Katselivat toisiansa -
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläessäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

- ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa."

-Reino Helismaa-

Vanha sydän - Erin (kuuntele tästä)

(san Erin)

"Oi, jos se ois niin, hukkuisin huokauksiin
Valvoisin lakanat ryttyyn, saisin kaikesta kii
Katso, kun kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen

Vanha, vanha sydämeni, miksi mulle laulat?
Miksi tarjoat kaunista, hienoa rakastajaa?
Kun hänkin vielä lähtee pois ja sitten mä itken, kaipaan
Kuin hiipuva hanki vain oottelen vaeltajaa

Mut jos oisit mun, uskoisin täysikuuhun
Uskoisin rakkauslauluihin, nääthän sä kun
Mä niin kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen"

Rakas Joulupukki !

2011-12-01T23:49:00.001+02:00

Rakas Joulupukki
(Lainaus: Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)

Suo anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Edelliset joulunaluset ovat vierähtäneet kiireiden keskellä, mutta nyt kuitenkin päätin tarttua kynänvarteen ja kirjoittaa koko perheen puolesta. Silloin viimeksi, kaksikymmentäviisi vuotta sitten pyysin sinulta nukkekodin, sukset, luistimet ja talvikengät. Ne olivat pienen realistin vaatimattomia toiveita. Enkä minä vieläkään etsi valtaa, loistoa tai kullankimallusta, mutta toivoisin sentään, että saisimme taas jouluksi rauhaisan majan ja lapsille joulupuun.

Jospa koira kuitenkin tänä jouluna tajuaisi, ettei joulupuu ole mikään tavallinen puu. Ymmärrän toki, että koirilla on aivan erityisen herkkä ja läheinen suhde puihin, mutta jotenkin minun täytyisi saada tämä talossamme asuva, koirannahkaan naamioitunut älyn jättiläinen tajuamaan, ettei joulupuuta pidä käyttää siihen tarkoitukseen, johon koirat ovat tottuneet puita käyttämään. Ei ainakaan enää siinä vaiheessa, kun kuusi on jo rontattu sisälle ja asetettu sille ihkauudelle kuusenalusmatolle, jota minä yökaudet kirjoin.
Ja kun tänä jouluna koristelemme joulupuuta, täytyy muistaa, että panemme koristeita vain ylimmille oksille, jotta kissa ei pääse syömään niitä koreita metallinauhoja. En viitsisi enää istua koko joulua kissanhiekkalaatikon äärellä odottelemassa, että kumpi tulee ensin, koriste vai eläinlääkäri.

Aion toki laittaa kysta kyllä, ja veikkaanpa, että isäkin intoutuu taas häärimään keittiössä patakintaat tanassa. Täytyy toivoa, ettei hän kuitenkaan tänä jouluna pane kaikessa tohinassa suolalohta uuniin paistumaan. Eihän niin suolaista kalaa syönyt paistettuna sikakaan. Ja kun minä taas riehaannun joulun kunniaksi tekemään omin käsin kaiken lihaliemiä myöten, voisi joku muistuttaa, että tällä kertaa panen astian siivilän alle ennen kuin alan erotella luita liemistä. Siitä menneen joulun liemestä ei ollut iloa muille kuin koiralle ja viemärilaitokselle.
Vaikka jouluna onkin perinteisesti tapana, että veitikaiset rientävät pöydän päälle, toivoisin, että kissaveitikka ei tänä jouluna rientäisi pöydälle juuri silloin, kun jouluateria on otsa hiessä saatu katetuksi. Tokihan joulupöytä on syytä koristella, mutta kissa lanttulaatikossa ei vastaa minun käsitystäni kauniista ja sopivasta somistuksesta.

Tapanani ei ole ylenpalttisesti marista säästä, mutta joulusäästä sanoisin sen verran, että maassa saa minun puolestani olla hanki ja järvetkin jäässä, mutta pihan ei sentään tarvitsisi olla aivan niin liukas kuin menneenä jouluna. Oli aika ikävää juosta Tapanina isän kanssa auton perässä, kun auto lähti omia aikojaan valumaan jäistä rinnettä alas. Varsinkin kun lapset jo istuivat autossa.

On minulla Sinulle henkilökohtainenkin pyyntö. On nimittäin kipeän totta, että jouluna vanhakin nuortuu leikkimään kuin lapsi. Siksi haluaisinkin kainosti pyytää, että valitsisit tänä jouluna lasten lahjat hieman harkitummin kuin viime jouluna. Kaikkihan sen tietävät, ettei jouluna saa itkeä eikä meluta, mutta mitä siitä muuta tulee, kun isä ei malta hellittää kädestään kauko-ohjattavan auton ohjaimia ja äiti hätistelee toisella kädellä kirkassilmäisiä silkohapsia kauemmaksi samalla kun yrittää toisella saada puhuvan nuken sanomaan "mamma".
Tuo mielummin lapsille jotain oikein kehittävää. Tai jätä kaikki isille ja äidille varatut pyjamat ja villasukat Korvatunturin katastrofivarastoon ja tuo meillekin edes yksi hauska lelu. Vaikka sellainen uliseva, valojaan vilkuttava poliisiauto. Tai sellainen lelukoira, joka haukkuu ja tekee kuperkeikkoja. Tai molemmat.

Ja vielä minulla olisi Sinulle toinenkin henkilökohtainen pyyntö. Kun tulet aattoiltanan käymään, yritä viipyä kauemmin kuin se menneen joulun pukki, joka tälläsi kankkunsa sekunniksi sohvan reunalle, työnsi kiireesti lapsille pari päälimmäistä pakettia, nousi ja huikkasi ovelta mennessään: "Jakakaa itse loput."

Rakkain terveisin, ÄITI

(Lainaus Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)

"Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen"

2011-11-27T13:54:00.001+02:00

Lapselleni Tiitille, Hyvää matkaa 27.11. - 16.12.2011.

Meillä on vain yksi elämä - joten eletään SE!

"Nyt hihnalle laukku

ja viimeinen kuppi naamaan

tuolta pilvien päältä

voin muistaa tämän maan

ei mulla oo tarkkaa suuntaa,

mä menen minne sattuma johtaa"

Haloo Helsinki - Mailman toisella puolen (kuuntele tästä)

"Mitä tekis?" päivä

2011-11-26T10:05:00.001+02:00

Kun on tehnyt riittävän pitkään viikolla ja viikonloppusin töitä niin sitten eteen vaan tulee "Mitä tekis-päivä". Kun ei olekkaan siellä töissä.

Eilen oli "Älä osta mitään päivä" ja tämä viikko on "Rakkauden viikko". Miten olis jos tulis "Älä luovu mistään päivä", "Älä usko ketään päivä" tai vielä parempi "Älä hengitä päivä". Mun pitäis ainakin siivota vaatekaapit, mut olis kiva kun olis tuo älä luovu mistää, niin munkaan ei tarvis siivota sitä kaappia. Tai älä usko ketään kun muistelen, että näihin aikoihin aikuiset pelottelee lapsia joulupukilla. No mut minä uskon kuitenkin joulupukkiin, en haluakaan tuota älä usko ketään päivää. Joulupukki tuo minulle lahjoja. Sitten minulla on lisää tavaroita joista en luovu. ;)

Entä miten olis "Ryyppäämis viikko" näin pikkujoulujen aikaan. Ihmiset sais ihan rauhassa ryypätä koko viikon, ainakin siis ne ihmiset jotka sitä tahtoo. Tai "Kaveria ei auteta viikko" jos kaverin auto olis vaikka lumihangessa, niin ei auteta. Vois leikkiä sellaista pikku-pirua kaverille eikä auttais häntä. Ai niin, mutta eihän meillä ole edes lunta. No entä "Kulje silmät ummessa viikko". Siitä vois tehdä monia versioita. Kevyt veriso olis, että kävelee niin ettei vaan halua huomata ketään tai mitään (suomennettuna ylpeä ja pihi). Ja raskaampi versio, että kävelee oikeasti silmät ummessa ja katsoo selviääkö viikosta ilman onnettomuuksia. No aika paha. En haluu tollastakaan.

Mut mitä tekisin tänään??

klo 12.14
* Koirat on viety ulos. Neljä kerrallaan. Varsinaiseksi taitolajiksi muodostuu neljän koiran ulkoilutus, kun talon toiselta puolelta ilmestyy kaksi vapaana olevaa koiraa, onneksi hyvin pientä. Nopea käännös ja taloa kiertämään, ennen kuin on kuuden koiran rähinäkimppu päällä.
* Pikkuvaraston nopea siivous, kun etsin joulukoristeita, joita todella on hujanhajan joka puolella (en sittenkään siivonnut kesällä varastoa). Ja löytyihän niitä koristeita, melkein kaikki mitä etsin.
* Kaikki koiran petipeitot isoon pesukoneeseen. Pissikiintiöni alkaa olla jo ihan täynnä, eikä pakkasta ole ollut tänä talvena vielä melkein ollenkaan. Kauhulla odotan keskitalvea. Ja myös toinen pesukone pyörimään.
* Noin viikon alakerran kuivaushuoneessa olleiden pyykkien pois kerääminen.... (huh, onneksi moni ei käytä kuivaushuonetta). Myönnetään. Unohdin.
* Suklaan syöntiä... nam nam ja lisää kahvia...

* Vaikea, vaikea... kuinka koristella lasipurkki valoilla, palloilla ja kultanauhalla...

Valmista! Ja aikaa kului... riittävästi.

klo 16.32
* Sain silitettyä tyynyliinan, johon tuli mustesuihkulla printattu kuva. Edellinen kuva tulikin huuhdeltua vedellä pois, tein kuten ohjeessa käskettiin ja kuva oli tipotiessään. Harjoitus tekee mestarin.
* Kaupassa käyty
* Toimisto siivottu ja järkätty maanantain pikkujouluja varten. Kyllä. Meillä on toimistolla maanantaina pikkujoulut. Juodaan viinaa keskellä työpäivää. Siis glögiä jossa viinaa ja sitä nimitetään pikkujouluiksi.
* Toimistolta kerätty kaikki koirien pedit - ja tuotu pesuun ja nyt jo pesty.
* Opettelin polttamaan itse cd-levyjä. Tietokone meinasi lentää ikkunasta ja hermot mennä, mutta MINÄ ONNISUIN. Kiitos avusta ;)
* Minä tein ruokaa. Ja se on harvinaista se. Yleensä kaappi on täynnä valmistuokaa tai joku keitto kattilassa jota syödään kolme päivää.
* Koirat ulkoilutettu.
* Ja taas käyty kaupassa.

Alan pikku hiljaa harkita "En tee mitään päivää"!!!

klo 21.16
* Laiskottelen
* Nukahdan
* Käyn saunassa
* Laiskottelen lisää ja katson televisiota
* Vien koirat ulos

En halua tehdä yhtään mitään. Huomennna sunnuntaina on päivä "Älä tee mitään"

---------------------------------------------------------------------------

Muita päiviä

16.12.2011 "Tänään en loukkaannu mistään" päivä (kansallinen)

Polte

2011-11-24T21:48:00.001+02:00

Minun piti ostaa vielä pari puuttuvaa joululahjaa tänään. No mut saahan itsensäkin laskea joululahjojen saajaksi? Jos vahingossa ostaa jotain itselleenkin.

Menin kirjakauppaan ostamaan Kiroileva Siili 5 kirjaa lahjaksi. Muistin siinä sivussa, että voisin myös kysyä Karin Ehrnroothin kirjaa Vinoon varttunut tyttö. Muutama vuosi sitten Karin tuli juttelemaan Gummeruksen juhlissa kanssani. Teimme vaihtarit ja minä sain häneltä postitse hänen oman ottamansa ja kehittämänsä taidevalokuvan. Sen olen kehystänyt seinälleni.
Ostin siis itselleni Karinin kirjan. Lahjaksi.

Juttelin mukavan myyjän kanssa ja kirjakaupasta alkoi tarttua yhtä sun toista käteeni. Sitten silmäni osui Lauri Tähkän Polte levyyn. Mun oli ihan pakko saada se. Ja senhän mä ostin. Kuuntelin koko matkan kotiin ajaessa vain kappaletta Polte.
Joskus sanat vaan osuvat niin kohdalleen....

"Silmissäs on hetken verran
Polte tuo, sen tunsin kerran
Jos mä jään, vieläkö sen nään
Uskonko ja uskallanko
Tahdonko ja tarkoitanko
Näänkö sen? Muuta toivo en..."

(Polte - Lauri Tähkä - san Sinikka Svärd)

Polte - Lauri Tähkä (Kuuntele tästä)
Musiikkivideolla pätkiä elokuvasta "Härmä", ensi-ilta 17.2.2012

Pala Sinusta - Boom (Kuuntele tästä)

UNELMIA

2011-11-20T18:00:00.000+02:00

Joskus kauan kauan sitten tallensin tämän talvisen maisemakortin. Kuvassa oli jotain minkä tunsin niin omakseni. Se oli unelmieni koti. Unelmieni joulu. Ja tämän unelmien kodin myös sain aikanaan. Yhtäläisyys oli melkoinen, kun tajusin vuosien päästä katsoa korttia.
Kortti minulla on yhä tallessa.

Mutta unelmien on mentävä eteenpäin. En omista enää tätä kotia, silti se oli joskus unelmani jonka myös tavoitin. Pitää luoda uusia unelmia. Vaikka en niin kovin pajon huomaa, uskalla tai jaksa juuri nyt unelmoida, saattaa kuitenkin olla jokin kuva tai ajatus alitajunnassa. Menee vuosia ja huomaan taas saavuttaneeni jotain.

Olisiko pieni unelman alku se, että ostimme teräs avogrillin, se on ensimmäinen ostos mökillemme. Mökkiä tai edes tonttia ei tosin vielä ole olemassakaan. Mutta unelma elää.

Grilli tuli myös testattua ihanana aurinkoisena pakkaspäivänä.

Vai onkohan niin, kuin aikanaan itsenäisyyspäivänä "Tervetuloa linnan juhliin - Kotini on linnani" jospa mökkinikin on siellä minne vien grillini ;)

Oi Kuusipuu !

2011-11-20T16:17:00.001+02:00

Kyllä joulu voi alkaa jo lokakuussa. Minä ainakin soitin ensimmäiset joululaulut lokakuussa. Kun lapset olivat pieniä, minä leivoin ensimmäiset piparkakut lokakuussa ja joulu Anttilanlehti ilmestyi aina lokakuun 10. päivä. Siitä minun jouluni alkoi. (Minulla muuten on kaikki joulu Anttilanlehdet tallessa vuodesta 1982 alkaen.) Tänä vuonna kisailin, ehdinkö sytyttämään kylämme ensimmäisenä jouluvalot. Uskon niin, sillä valoni paloivat jo kuukasi sitten. Tosin eivät joka päivä.

Toimistolleni koristelin taide-banaani-joulupuun jo pari kolme viikkoa sitten. Nostin pelkän kynttiläkehikon pöydälle, mutta kuulema siinä pitää olla kynttilätkin... minulla nyt ei ollut toimiston laatikoissa kuin pari vääntynyttä pääsiäiskynttilää. Ystäväni täydensi kuusta vielä paperista leikatulla banaanilla. Taide-banaani-joulupuu oli valmis. Mutta kuusi on kyllä kiinnittänyt ihmisten huomion.

Vajaa pari viikkoa sitten kävin Oulussa. Silloin en ollut nähnyt vielä kenelläkään kuusia tai jouluvaloja, en kodeissa enkä kaupoissa. Hetken mietinkin banaani-joulupuutani, että olenko "pikkuisen" liian ajoissa. Mutta ei, Oulu oli täynnä kuusia ja jouluvaloa. Jälkeenpäin tosin harmitti, että en ottanut kuin yhden todistusaineisto kuvan, Holiday Inn hotellista.

Lensin Ouluun Helsingin kautta. Ajoimme edellisenä päivänä Tiitin kanssa kohti Helsinkiä ja Tiitin joku kaveri sattui soittamaan. Kuuntelin hienoa puhelinkeskustelua... "Ei kun mutsin kyydissä oon... no se on menossa lappiin jotain poroja tappamaan..." Juupa juu - porojahan minä siellä Oulussa kävin tappamassa ;)
Mutta olinhan minä joskus ketunkin tappaja. Minulla oli kauan sitten ystäväni lapset hoidossa, yksivuotias ja neljävuotias. Ystäväni soitti hoitopäivän jälkeen, että mitä me oikein teimme tai puhuimme päivällä, kun hänen tyttärensä (4v) kertoi mitä hoidossa oli tehty .... " Siellä se Annie vaan kettuja tappoi." Ei muuten selvinnyt koskaan, mistä lapsi tuon keksi. Kettuja en muistaakseni tappanut silloinkaan.

Helsinkiin päästyämme tein hienon "blondi-taskuunparkkeerauksen". Ajoin auton keula edellä taskuun. Ajelin autolla hiljalleen edestakaisin ja mietin, että miten saisin tuon perän heitettyä samaan koloon etupään kanssa. Tila oli todella pieni. En muista olenko milloinkaan autokoulun jälkeen parkkeerannut taskuun. Sitten päässä syttyi oivallinen välähdys. Jos työntäisinkin sen perän ensin sinne koloon.... Bingo... auto meni parkkiin.

Oulun matka oli ihana ja onnistunut. Aamulla lensin auringon paisteessa ja illalla täysikuun loisteessa. Oulun tullitarkastuksessa jouduin taas riisuutumaan. Siis kengät. Pääni tutkittiin käsillä hipelöiden, koska päässäni oli niin paljon pinnejä ... ainahan siellä voi olla yksi pommikin, vai?! Viimeksi samanlainen peruusteellinen "pengonta" suoritettiin kun lensin Rovaniemelle. Silloin matkustamoon mukaan tuleva laukkuni ajoi viisi kertaa läpi valaistuksen ja sitä myös purettiin joka kerta tyhjemmäksi. Lopulta laukku oli täysin tyhjä ja pienestä sivutaksusta löytyi kaksi-euros-pötköni, jonka olin ottanut mukaan kirjoen vaihtorahaksi. Siis pommiltahan se läpivalaistuksessa näyttää! Mutta kassi tuli pengottua. Ja vaatteet riisuttua.

Mutta joulu tulee - tahdoit tai et. Minä tahdon sitä kovasti. Kaikki ihanat joululaulut, kaikki ruuat, koristeet. Läheisyys. Lahjat. Rauha. Tänä vuonna aion mennä kirkkoon laulamaan kauneimmat joululaulut, se luo niin joulutunnelmaa. Viimevuonna jäi kauneimmat joululaulut väliin matkani vuoksi. Kauneimmat joululaulut vihkosiakin minulla on jostakin 1990 vuodesta alakaen. Ainoastaan se vuosi 2010 puuttuu.

Oi kuusipuu - Tule joulu kultainen - Lämmin lumi peittää maan

Tulkoon joulu

Tulkoon joulu (Kuuntele tästä)

Happy Halloween

2011-11-05T13:59:00.000+02:00

Välillä syötiin herkullista ruokaa...

Ja sitten taas leikittiin...

Salavarakas

2011-10-23T00:30:00.000+03:00

Enää ei ole muotia pitää salarakkaita. Nyt on muotia olla Salavarakas.

Salavarakas käy kampaajalla ja ottaa kampauksen. Mielellään joka viikko. Hän ostelee kalliita vaatteita ja koruja. Hän on joko kenkä tai laukku friikki tai molempia yhtä aikaa. Hän vaihtaa autoa ja kännykkää. Hän hankkii mitä hän tarvitsee. Salavarakkaalla on oma asunto ja hän haaveilee mökistä tai sitten hänellä on jo sellainen. Hänellä on myös kalliita koiria tai muita kotieläimiä. Enemmän kuin yksi. Hän saattaa ostaa hetken mielijohteesta kalliita ja tyylikkäitä kynttiläsomisteita ja kynttilöitä, suurillakin rahasummilla. Hänellä on luottokortti ja ainakin Aurinkomatkojen luottokortti. Hän ostelee matkoja ja matkustelee etelän lämpöön tai kaupunkilomille. Hän myös telttailee ja näyttää luonnon ystävältä.
Salavarakas on ovela. Hänellä on luottokortti, mutta hän ostelee paljon super-ale hinnoilla, etsii halvimman mahdollisen tai saa edullisen ostoksenkin näytäämään kalliilta. Hän osaa laskelmoida.

Kaikki mitä salavarakkaalla on, ei välttämättä ole hänen omaa omaisuuttaan. Hän on salavarakas. Hän myös tietää, ettei hänen ostoksiaan tule maksamaan kukaan hänen puolestaan. Mutta hän ostaa silti. Salavarakas osaa nauttia elämästä ja sen hetkistä.

Myös salavarakkaan lapset ovat hyvin oppineet saman linjan. Paljon ja kaikkea - vaikka Nuuskamuikkunen aikanaan sanoikin että "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa - riittää kun saan katsella niitä". Mutta salavarakkaan lapset eivät Muumien katseluista huolimatta uskoneet Nuuskamuikkusen mottoihin. Tai sitten he lähtivät noudattamaan mottoa kirjaimellisesti. "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa - riittää kun on salavarakas".

Salavarakkaan auto värillä Squeeze

Salavarakkaan kesäauto - melkein oma

Salavarakkaan Irena-Design takki

Salavarakkaan kuuluisat "Kissakengät"

Artin, mailman pehmeimmät kengät

Pitkävartiset

Avi-Motionit - aidot

Salavarakkuus onkin vain taitolaji. Se on lähes yhtä jännittävää kuin olla jonkun salarakas. Parempi puoli salavarakkuudessa on se, ettei pettymyksiä juurikaan tule. Voi olla ihan rauhassa niin paljon salavarakas kuin haluaa.
Kaiken ydin on kuitenkin siinä, että salavarakkaalla on sen verran rahaa, mihin hän sitä käyttää. Jostakin on ehkä tingittävä, mutta silti salavarakkaana on kiva olla. Todellisuudessa salavarakas on ihan tavallinen ihminen. Ei rikas. Mutta salavarakkaan elämänrikkautta ei voi mikään mittari mitata.

Salavarakkuus on elämäntyyli.

Olet virtaa ja voimaa

2011-10-22T12:19:00.001+03:00

Noin sata asiaa, mitkä pitäisi tehdä. Vain yksi päivä.
Vähän huonosti nukutun yön jälkeen... väsyttää!!! Sikana. No ehkä en ole ainoa ihminen maailmassa, jota väsyttää ;) (lohduttaisko tuo nyt sit jotenkin mua... hmmm)

Jos joisi kupin kahvia, ottais käteen kynän ja vihon, johon merkkais kaikki työt jotka on tehtävä ja sit vaan alkais tehdä niitä pois yksi kerrallaan. Ja kuuntelis samalla Ressun kappaleita... joista saan virtaa ja voimaa.

(Pieni tauko)

Kahvit juotu ja lettuja hillolla... ei olis pitänyt, mut söin kuitenkin. Ja listakin alkaa jo valmistua:
- lentoliput tilattu Oulun luennolle, mut luennon tiivistelmä tekemättä... (palautuspäivä parin päivän päästä ja mulla on pää ihan tyhjä... auttakaa)
- omat kirjanpidot tekemättä aika pitkältä ajalta, pari kansiota ja tolkuton määrä tositteita odottaa pöydän reunalla, siis kahden yritykseni tositteet (ja aina kun raahaan töitä kotiin, ne lähtevät lähes samassa kunnossa takaisin töihin - tekemättöminä...jee jee toivossa on hyvä elää)
- toimistolle pitäis mennä siivoamaan. Meni vähän myöhään eilen töissä, en jaksanut kastella kukkia, en imuroida (mitä nyt en muutenkaan jaksa), en tyhjentää roskiksia enkä tiskata (no en mä nytkään jaksais)
- Halloveen juhlien suunnittelua tai siis ohjelma ja tarvikkeet, pukuhan mulla jo onkin. PIRU (eikö sovikkin hyvin mulle, siis ne jotka tuntee mut, niillä vois olla ehkä kommenttia)
- pitäis kai kotonakin siivota ja arvatkaa montako kerää on lankoja, joita pitäis kutoa, virkata... olin suunnitellut parista langasta joululahjojakin... ja ne kaikki on TEKEMÄTTÄ (mut annoinhan mä yhden ristipistotyönkin äidille neljä kertaa äitienpäivälahjaksi - otin aina takaisin ja jatkoin ristipiston tekemistä - sitten se viimein valmistui. Kaverit - odottakaa, saatte keskeneräisen lankamöykyn tänä jouluna.... toivoa on, että se on parin kolmen vuoden päästä jo valmis)

Eikä tässä nyt ollut kuin osa tän päivän töistä. Kohta niitä tulee taas mieleen. Kuten tää blogikin. Matkakertomuksenikin on kesken ja mun piti kertoa teille myös siitä, miten olen ryhtynyt Salavarakkaaksi.

No tähän kaikkeen tarvitsen sitä virtaa ja voimaa. Hyvä että aurinko taas nousi ja olit unessa luonain... Eiköhän tällä jaksa eteenpäin.

"Taas aurinko nousee
olet virtaa ja voimaa
Olit unessa luonain..."
-Ressu Redford / san. Juha Tapaninen-
( KUUNTELE TÄSTÄ )

Antaisin itseni olla onnellinen

Tästä elämästä

Kaikesta

Kaikki minun matkoista

2011-10-07T16:36:00.002+03:00

Rovaniemi lokakuu 2008

Taitaa olla ensimmäinen vuosi aikoihin, kun en lähde etelänlomalle. Aikoinaan tuli monta kertaa käytyä Kanarialla ja sitten matkat vaan pikkuhiljaa vaihtuivat toisenlaisiksi. Halpamatkoiksi. Viimeisin Kanarianmatka oli vuonna 2006.

Matkalle on ollut usein lähdössä innokkaita "salamatkustajia"...

Kalliiden Kanarianmatkojen jälkeen etsimme matkanjärjestäjien sivuilta aina halvimman matkan. Hotellista viis, sillä eihän lomaa hotellissa vietetä. Vuonna 2007 sormi osui Tunisiaan, noin 400 euron matkaan. Lämpöä tosin oli marraskuussa lähes joka päivä noin +13 - + 15 astetta ja vain viimeisenä päivänä paistoi aurinko. Mutta hullut suomalaiset kulkee säällä kuin säällä etelässä shortseissa ja t-paidassa ja yrittävät jopa uida.

Sitten koitti vuosi 2008. MATKOJEN MATKA VUOSI.
Kun ostaa halvalla, pääsee monta kertaa. Jopa ilmaiseksi, kun oikein hyvä tuuri käy.
Teimme Ahvenanmaalle telttaretken. Pieni keltainen auto täyteen tavaraa ja menoksi. Vuonna 2008 oli mahtava helle heinäkuun lopussa ja yöllä jäätävän kylmää ja kosteaa. En ole eläissäni nukkunut yhtä kylmässä kuin heinäkuussa Ahvananmaalla. Olen telttaillut Ahvenanmaalla helteessä ja myös sateessa. Vuonna 2009 oli vähän sateisempaa.

Vuonna 2008 olin päättänyt, että en lähde etelänmatkalle ja tilasin jo ajoissa halpalennon Rovaniemelle ystävän luokse. En ole joutunut koskaan yhtä tarkkaan tullitarkastukseen kuin tällä suomen lennolla. Käsimatkatavarani purettiin lopulta kokonaan kassista ulos, kun kassi oli kulkenut viisi kertaa läpivalaistuksesta. Ja loytyihän sieltä - pötkö kahden euron kolikoita, kassin pohjalta. Hurja pommi. Minun kirjojen vaihtorahat. Samalla matkalla tuli käytyä myös Levillä.

Kun olin palaamassa juuri Rovaniemeltä Helsinkiin, sain puhelinsoiton. Kysymys kuului "Lähdetkö viikoksi Tartoon. Ei maksa mitään ja saat vielä päivärahaa". Ei kai kukaan voi sellaista tarjousta vastustaa. Pari minuuttia oli kuitenkin mietittävä, kun olin juuri ollut viikon Rovaniemellä ja olin sittenkin tilannut halvan Egyptin matkan ja nyt vielä viikko Tarttossa. Koskakohan tein töitä? Mutta ne päivärahat houkuttelivat lähtemään Tartoon.

Matka oli koululaisten ja yrittäjien yhteismatka. Tuli nähtyä todella paljon kaikkea mitä ei ehkä koskaan olisi itse pääsyt näkemän. Osallistuimme koulun tunneille, teimme yritysvierailuja ja tutustuimme teatteriin ja luonnonpuistoon. Näimme palavankiven kaivokset ja tehtaan, kaivauduimme maan alle (Paitsi minä jolla on ahtaan paikan kammo. Söin kuitenkin ruokaa kaivoksessa ja sitten nopeasti pois.)

Vielä ehdin samana vuonna neljännelle matkalleni. Egyptiin. Sharm el Sheikiin.

Vuonna 2009 uskalsimme lähteä ensimmäiselle "seikkailujen seikkailu" matkalle. Lento oli Helsingistä Muncheniina ja siitä kohti Wieniä. Wienin kentälle emme vaan koskaan laskeutuneet vaan Graziin. Emme tienneet yhtään misää olimme, kun kone oli joutunut laskeutumaan toiselle kentälle huonon sään vuoksi. Onneksi matka, noin 200 kilometriä jatkui linja-auto kuljetuksella. Enkä vaan olisikaan halunut laskeutua myrskyssä Wienin kentälle.

Wienissä tuli sitten juotua viiniä, ihan vaan sen laulun vuoksi "Oon juonut viinin Wienissä... ja monta pitkää Munchenissä..." kuului meidän versiomme.

Joulukuussa 2009 kävimme jälleen Egyptissä. Hurghadassa.
En ole koskaan ennen nähnyt yhtä köyhiä oloja, en yhtä paljon likaa, pieniä lapsia yöllä kaduilla. Yhden päivän jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. Yllättäin meistä tulikin auringonpalvojia rannalle, kun kaikkialla muualla ympärillä oli vain köyhyyttä. Mietin sillä matkalla, että ihmisen on totuttava elämään juuri siellä mihin hän syntyy. Koska olimme valinneet halvimman hotellin, oli myös hotellimme ympäristö sen oloista. Spurgujen pahvimajat hotellin viereisellä pellolla. Siellä he iltayöstä lämmittelivät nuotion äärellä ja tervehtivät meitä.

Luxorissa oli sentään paljon nähtävää. Luxorin temppeli, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso, Kuningatar Hatsetsupin terassitemppeli. Niilin ylityskin pitkällä veneellä oli melkoinen kokemus.

Ja oltiin lähdössä matkalle tai palaamassa, niin aina oli joku karvaeläin laukussa.

Kevät 2010 toi jännitystä ja tavallaan pettymystäkin matkailuun. Olimme ostaneet lentoliput Budapestiin huhtikuulle. Matkamme osui juuri Islannin tulivuorenpurkauksen aikaan, joten se matka jäi tekemättä. Tämä seikkailumatka toteutettiin sitten heinäkuussa ja +38 asteiseen Budapestiin.

"Hetki ennen seikkailumatkaa" (lue blogiteksti tästä)

"Puoli sielua Budapestissa" (lue blogiteksti tästä)

"Pääsylippuja, lentolippuja" (lue blogiteksti tästä)

"Budapest +38" (lue blogiteksti tästä)

Se kuuluisa virkistäytyminen soivassa suihkulähteessä

Vuosi 2010 oli myös aika tiivistä matkustelua, sillä ehdin käydä kaksi kaupunkilomaa kesälomani aikana. Mieheni kanssa ja parhaan ystäväni kanssa. Kävin vain kääntämässä kotona ja purkamassa laukun ja niin taas uudestaan lentokentälle ja matka kohti Riikaa (jossa oli myös todella kuumaa ja suomeen palatessa suomen lämpöennätys päivä).

"Reporankoina Riikassa" (lue blogiteksti tästä)

Vuonna 2010 tuli käytyä myös etelä Virossa.

"Limusiineja ja kylmää vettä" (lue blogiteksti tästä)

Kävimme myös Tiitin kanssa Egyptissä, Sharm El Sheikissä. Vain hetki sen jälkeen, kun hai oli syönyt siellä ihmisen ja vain hetkeä sitä ennen, kun Egyptissä alkoi mellakoinnit tammikuussa 2011.
Mutta meidän loma oli ihana. All inclusive hotellissa söimme ja joimme viisi kertaa päivässä ja otimme muuna ajan aurinkoa. Tiiti muisti tosin juoda yölläkin.

"Hai meressä" (lue blogiteksti tästä)

"Egypti vain aurinkoa" (lue blogiteksti tästä)

Vuonna 2011 matkustin Ninnin kanssa uudestaan Riikaan. Kenkiä shoppailemaan tietenkin. Kahden pöljän matkalla käveltiin, naurettiin, käveltiin, syötiin, käveltiin, ajettiin raitiovaunulla hiki valuen, käveltiin, hölmöiltiin ja tietenkin shoppailtiin niitä kenkiä, joilla voi taas kävellä.
Molemmat matkat tyttöjen kanssa jäävät ikimuistoisiksi eikä vähiten siksi, että matkaseura oli mitä upeinta ja ihaninta.

"Loma" (lue blogiteksti tästä"

Seuraavana odottaakin jo lentolippu ihan suomen Ouluun. Matka on kyllä työmatka, mutta lentämään siis lähdetään taas marraskuussa. Ja nopea ehtii nauttia päivänkin matkasta.

Keväälle 2012 on suunnitteilla jotain Itävaltaa, alpit (minä korkeanpaikan kammoinen) tai jokin kaupunkiloma. Ja ihanaa olisi lähteä vielä tyttöjen kanssa shoppailumatkalle.

Kaikkia uusia seikkailumatkoja odotellessa....

Kuohuviiniä pillillä

2011-10-05T10:45:00.005+03:00

Aivan oikein, kuohuviiniä voi todellakin juoda pillillä elokuvissa. No ei ehkä ihan elokuvasalissa, mutta sen ulkopuolella kuitenkin. Ainakin kun sitä ilmaiseksi tarjotaan. Kuohuviiniä, vaahtokarkkeja ja suklaata. Ja kyllä - tämä on totta.

Osallistuimme Eteran kutsuvierastilaisuuteen jossa tilaisuus alkoi kuohuviinillä. Sen jälkeen siirryimme elokuvasaliin katsomaan elokuvan Syvälle salattu. Ihan hyvä elokuva, Krista Kososen todella upea suoritus Juliana. Niin, olihan serkkuni Pekka Lehtosaari käsikirjoittanut elokuvan... tai siis ilmeisesti käsikirjoittaja... ehdin vain vilaukselta nähdä hänen nimensä valkokankaalla.

Vaikka kyseessä olikin trilleri, en silti pitänyt silmiäni kiinni elokuvan aikana. Elokuva jätti kuitenkin mietittävää, voiko joku meistä nähdä asioita toisia enemmän. Yliluonnollisia asioita.

Jännitys saattoi kaikota myös kun oli niin kova pissahätä koko elokuvan ajan (sitä se kuohuviini teettää). Lopulta kun pääsin vessaan, minut valtasi suuri kiusaus... voisiko tuossa pienessä lasten pöntössä istua ja pissiä??? Olisin niin halunut kokeille, kun kukaan ei nähnyt...

No jaa... mieheni sanoi, että olisko ollut kivaa, kun pyllysi olis jäänyt kiinni siihen pikkupönttöön?

Vaihtoauto

2011-09-10T16:09:00.000+03:00

Joskus minä painan nappia ja hups etelänmatka on tilattu. Joskus minä lähden ajamaan autolla ja taas hups - tulee uusi koira kotiin. Ei tarvitse ajatella päivää pidenpään mitä aikoo tehdä. Helppoa elämää. Ja hups, taisin vaihtaa tänään auton.
Kuohuviini kotona odotteleekin jo.
Kerranhan täällä eletään, joten eletään niin että on KIVAA ;)

Meillä oli tänään juhlat. "Tosti - Asti" oli huippu makeeta ja hyvää, mutta Ford Fiesta, erikoisväri Squeeze vasta on Magee.

21.9.2011
Ps. No ei se nyt ihan NIIN helppoa ole, se elämä. Täytyy vaan ryhtyä tekemään vähän kovemmin ja ahkerammin töitä, että saa maksettua autonsa. Autoni ihku värillä Squeeze saapuu huomenna. Juuri tuo auto kuvassa on nyt MINUN.

22.9.2011
Onnellinen vihreän auton omistaja.
Vein keltaisen Ka:ni Lahteen, silitin sitä ja hyvästelin. Oli vähän haikeeta jättää se sinne. Toivon, että se löytää hyvän kodin.

Koiraperspektiivistä

2011-09-09T10:03:00.001+03:00

Miltä maailma näytää koiraperspektiivistä?
Haluaisin olla koira! Söisin, nukkuisin, pissisin ehkä sisällekin, minua rapsutettaisiin eikä koskaan tarvitsisi lähteä töihin. Paitsi minun koirani lähtevät joka aamu töihin.
Mutta mutta... laiskaa on meininki töissä. Juuri tällaisen elämän minä haluaisin. Vai olenkohan itsekin yhtä laiska töissä? Jätetään laittamatta ne kuvat tänne, en ole ihan varma omastakaan ahkeruudestani.

Onnellisten koirien koti!

Jos et voi

2011-08-30T22:07:00.001+03:00

Jos et hyväksy minua, unohda minut.
Jos et jaksa seuraani, sano se.
Jos sinua ei kiinnosta, niin älä esitä.
Jos oikeasti välität, niin näytä se.
Jos olen oikeasti tärkeä, kerro se minulle.
Älä koskaan puhu tunteista, jos niitä ei oikeasti ole.
Älä koskaan pidä kädestäni, jos aiot särkeä sydämeni.
Älä koskaan lupaa, jos et voi pitää lupaustasi.
Älä koskaan katso silmiin, jos aiot valehdella minulle.
Älä koskaan tule elämääni, jos aiot lähteä siitä pois!

-Facebook-

En mitään en ketään - Juha Tapio (Kuuntele tästä)

DipDay HARTOLA

2011-08-28T12:20:00.000+03:00

DipDay – Villalankojen luonnonvärjäystä Hartolassa

Yhdystie 5, HARTOLA, SUOMI / FINLAND (Tilipalvelu Annie Hennon tiloissa ja sään salliessa myös ulkopuolella)

2.9.2011 klo 12.00 – 15.00

sekä 3.9.2011 klo 12.00 -15.00 ( Hartolan markkinapäivänä, Suomen suurimmat yksipäiväiset maalaismarkkinat )

Tule tutustumaan villalankojen luonnonvärjäykseen, keskustelemaan aiheesta tai kertomaan omat vinkkisi.

Näet aloittelevan värjääjän lankoja, noin 20 erisävyistä lankaa nähtävillä. Tule, näe ja innostu kuinka yksinkertaisilla ja pienilläkin välineillä pääset jo alkuun.

Jos sinulla on omia värjättyjä lankoja tai valmiita töitä, ota ihmeessä mukaan kaikille nähtäväksi.

Molempien päivien aikana värikattila porisee yhdellä värillä näytösluontoisesti.

Paikanpäällä kirjoja ja nettisivuja luonnonvärjäyksestä, sekä mahdollisuus tilata lankoja ja tarvikkeita.

Kahvipannu on kuumana molempina päivinä.

Tilaisuuden järjestää Annie Henno 044-5254967

Kaikille avoin tilaisuus, Tervetuloa!

Mikä ihme DipDay?
Ihmiset neulovat julkisesti (Knitting in Public - KIP) - joten miksi ei värjättäisikin. DIP-sana tulee englannin kielen sanoista Dye in Public, eli julkisesti värjääminen.

Ensimmäinen kansainvälinen DipDay järjestetään 2.9.2011. Kutsumme värjärit kaikkialta maailmasta värjäämään yhdessä ja julkisesti.

http://dipday.blogspot.com/

Vauu - mikä viikonloppu

2011-08-26T23:00:00.001+03:00

No tilasin vähän lankoja. Ja vähän kasveja. Resedaa, Sinipuuta, Verihelttaseitikkiä, Paatsamaa, Saksanpähkinänkuorta ja Safloria. VAUU MIKÄ VIIKONLOPPU TULOSSA!
Keittäminen on alkanut jo... ja käyn varmaan huomenna keräämässä ainakin lisää lupiininlehtiä. Voiko näistä langoista ja väreistä enää enempää mennä sekaisin. Viikkonloppu toisensa jälkeen langat porisevat padoissa.

Ja tänne tulee kuvia mitä saan aikaiseksi. Kaiken kruunaa ihana kesäinen viikonloppu, eikun langat ulos kuivumaan.

Ja mitäs täällä onkaan viikonloppuna syntynyt... ja kattilat porisevat vieläkin.

Katso auringon kirkkainpaan reunaan

2011-08-26T22:52:00.011+03:00

Kuva: Teija Korpela

Joskus elämän palapelin palat vaan loksahtavat paikoilleen helpommin kuin olisi voinut uskoakkaan. Muutamasta sanasta, pienestä tapahtumasta. Voisiko mikään muu olla kirkkaampi kuin sydämeen osunut auringonsäde. Kirkas ja valoisa, varmuus siitä että on oikealla tiellä. On helpompi hengittää. Elämällä on taas merkitys.

Elämä kantaa ja siihen voi luottaa. Katso auringon kirkkainpaan reunaan. Tiedät että teet oikein.

Löysin pari ihanaa Mari Rantasilan kappaletta. Kuuntelin niitä joskus ja nyt löysin ne taas.

Mari Rantasila -Penkki, puu ja puistotie (Kuuntele tästä)
San. Pertsa Reponen

Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen

On paikka, jossa rakastin
Ja josta kaiken antaisin, näin antaisin
Mä meidät tahdoin säilyttää,
Nyt mitään kuitenkaan ei jää, ei jää

En kuulu joukkoon aikuisten,
Sä sanoit että haaveilen, vain haaveilen
Mä kiinnyin kaikkeen yhteiseen
En tiennytkään mä väärin teen, väärin teen

Luona penkin...

Sun jälkees paikkaan yhteiseen
Mä jätin kaiken muistoineen, näin muistoineen
En kiinnekohtaa uuteen nää
En tiedä missä viivähtää, viivähtää

Luona penkin...

Mari Rantasila - Kun taas sinut nähdä saan (Kuuntele tästä)
San Mari Rantasila

Pois pois kauas lähdit luotain
En voi ymmärtää
Loukkaat mua niin kovin paljon
Silti jotenkin mä sua rakastan

Karkaa en
Sua mä ajattelen
Ootan vaan kun taas sinut nähdä saan

Huules huulillani polttaa
Rakkaus heittelee
Näänkö kaiken ihan väärin kun
Tuntuu et kuitenkin sä musta välität

Karkaa en..

Miltä näyttää oikee vaimos tuo?
Miksi palaat taas sen naisen luo?
Lapset sulle vilkuttaa, et taida mua muistaa
Haavekuva haihtuu, lentää taivaisiin silti

Karkaa en..

"Pönttöjen" viikonloppu

2011-08-21T15:44:00.002+03:00

Pönttöjen viikonloppu...

... meno oli yhtä vinksallaan kuin tämä pönttö, seura sen sijaan Huippuluokkaa. Ja nyt jos koskaan meno oli SHE kappaleen mukaista...kiitos ihanien ystävien.

Katso video alla olevasta linkistä
SHE - Groove Coverage (Kuuntele tästä)

Voisinko ostaa aikaa, Kiitos.

2011-08-15T17:10:00.001+03:00

Mistä saisin ostettua lisää aikaa. Kun olen hurahtanut värjäämään itse lankoja luonnonkasveilla, niin siihenhän ei riitä enää mikään aika. Enkä muuten juonut tuota Baltik-rommia kun värjäsin, vaan koska aikaa on liian vähän, värjäsin lankoja ja tein yhtä aikaa lisää rommiruukkuja. Lahjaksi. Rommiruukuissa saattaa olla luonnonväriä ja langoissa rommia, mutta ei kai se haittaa.

Männynkäpy, pietaryrtin varsi ja pietaryrtin kukka

Kanerva ja jäkälä sekä pietaryrtti ja männynkäpy

Keittelin minä mitä hyvänsä kattilassa, niin aina tuli keltavihreää. Aivan käsittämätön juttu.

Lupiininlehti ja varsia harmaassa langassa

Jos tästä liemestä vielä syntyy keltavihreää, niin käsittämättömät ovat luonnonlait. Kyseistä lankasoppaa tuli keiteltyä yöllä kymmenen ja yhdentoista välillä. Taskulampulla valaisin parvekkeella vuoroin digitaalimittaria ja vuoroin lankakattilaa. Ettei vain se punainen vesi muuttuisi keltavihreäksi langaksi.
Ei... se ei muuttunut.... onnistuin vihdoinkin saamaan oranssia. Krappijuuresta.

Saari

2011-08-15T09:56:00.001+03:00

Siinä se on. Saari. On muuten nopein lomamatka minkä olen ikinä tehnyt. Lähdostä tiesin edellisenä päivänä ja matkaan meni muutamia tunteja. En sitten ehtinyt pakata sitä matkalaukkua mukaan, mutta makkaraa, kahvia ja piirakkaa tuli kuitenkin matkaan. Ja mikä voisikaan olla parempaa kuin makkara ja hyvä seura, sekä ihanat muistot pienistäkin hetkestä. Eihän elämän muusta tarvitsekkaan koostua kuin pienistä hetkistä.
Se riittää!

Melkein sinkkuelämää

2011-08-10T11:49:00.000+03:00

Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa on tullut tehtyä aika paljon kaikkea mistä jää hyvät muistot. On lennetty "Finnairin" koneella "Gran Canarialle", pidetty rapujuhlia ja käyty teatteri-shoppailu reissuilla. Järjestetty "arvostele mun illallinen" iltoja tai istuttu vaan tyttöjen saunailtaa. Tärkeintähän on seura jossa viihtyy ja jossa juttu menee yleensä ihan älyttömyyksiin. Siitä puhe mistä puute - linjalle myös. Voisiko mikään muu asia piristää tavallista arkea enemmän. Hetkiä jolloin on naurettu niin paljon, että naurun kyyneleitä on saanut pyyhkiä tunnin silmäkulmista ja mahaan sattuu parin päivän päästäkin.

Ja suunnitelmissa on vielä enemmän mitä aiomme tehdä. Elämää arjen keskellä, melkein kuin sinkkuelämää. Puolisinkkuja, koko sinkkuja tai sitten vaan melkein kuin sinkku. Siellä missä olemme, siellä sattuu ja tapahtuu.
Kaikkien näiden yhteisten hetkien kunniaksi olemme keksineet itseämme kuvaavat salanimet. Hyvät ystäväni Tissi-Teija, Seksi-Seija, Ratto-Riitta ja minä, Anto-Annie.
Olen niin kiitollinen ystävistäni, joilla on samanlainen huumorintaju kuin minulla. Se on yhdistänyt meidät.

Tänään Sinulle

2011-08-02T10:20:00.001+03:00

Kuunetelen tänään XL5:n kappaletta. Nyt vaan tuntuu siltä.
Muuten, oliskohan siitä seitsämän vuotta aikaa, kun olimme Kanariansaarilla lomalla lasten kanssa ja meidän hotellihuoneen naapurina oli XL5:en Mica perheineen. Siinä hän sitten moikkaili meille aina kun kohtasimme.... joten kyllä tällä kappaleella on paljon merkitystä muutenki. Kuulen ja näen ihan silmilläni, kun Mica tätä herkkää kappaletta laulaa.

"Pitäis elää niin kuin jokainen päivä ois viimeinen..." ... ehkä olen tehnyt juuri niin.

Paljon kaunista sanomatta jää (sanat)

Kappale muistuttaa myös yhdestä Ninnin kaverista, joka ei enää ole täällä. Ei enää oikeasti ole. Joten eiköhän eletä kaikki kuin jokainen päivä ois viimeinen, sillä joskus se myös on viimeinen. Joillekin lopullisesti - joillekin niin, ettei vaan voi enää sanoa toiselle mitään.
Tänään vaan tuntuu tältä. Tiitikin muuttaa jälleen kerran pois. Mut niin tämä elämä vaan jatkuu. Ja Tiiti jos kuka ainakin muistaa elää "kuin päivä ois viimeinen".

Tänään kun vielä voit, sano se rakkaimmalle ihmiselle.
Tänään kun vielä voit, elä tässä hetkessä. Ja elä nyt!
Äläkä koskaan unohda.

Muistoja lomalta

2011-08-02T09:39:00.002+03:00

Marjakiisselin alku

Sienisatoa

Nro 14: Mitä kaikkea olisin voinut tehdä lomalla?? Ja mitä myös tein.

Joululahja ideoita

Yöpöydän romantiikkaa

Mustikka-vadelmamaito

Ja ne mitkä jäi tekemättä ...

Lankoja..

Ja lisää lankoja..

Keskeneräisiä töitä langoista...

Mekkokangas

Ihana Kesä

2011-07-31T11:03:00.001+03:00

Ihana Kesä - ja Aurinko

Nro 11: Nettishoppailu
Etsin netistä villalankoja joita voi itse värjätä. Ei löytynyt, mutta löytyi paljon muita kivoja lankoja. Oli ihan pakko tilata ... nettishoppailu on alkanut.

Nro 12: Ystävän päivä
Yksi päivä lomasta pyhitetään ystävälle. Tänä vuonna jäi tekemättä Ahvenanmaan telttailut, Wienin ja Riikan seikkailumatkat. Suunnitteilla oli soutuveneellä retki saareen matkalaukkujen kanssa. Tai voisikohan sen vielä toteuttaa? Tänä ihanana kesänä.

Mutta ystävän kanssa on ihana grillailla ja juoda ... appelsiinimehua. Eikä mikään muu makkara kelpaa kuin Hiillosmakkara. Grilliaterian kruunaan hyvä seura.

Nro 13: Värjäys
Mitä löytyykään luonnosta? Kaikkea millä voi värjätä villalankoja (ja nettishoppailu on jatkunut, koska löysin sittenkin niitä lankoja ja muita tarvikkeita luonnonvärjäykseen). Tetri Design
Tienvarsilta löytyi Pietaryrttejä joiden kukista tulee voimakkaan lämmintä keltaista ja varsista vihertävän keltaista. Metsästä löytyi jäkälää ja käpyjä. Jäkälästä syntyy kellertävänruskeaa ja kävyistä punaruskeaa. Syksyllä kerään vielä nahistuneita kielonlehtiä ja niistä tulee oranssinkeltaista lankaa. Tulee - jos onnistun.
Mutta tärkeintä on kokeilemisen halu ja innostus. Ehkäpä jonain päivänä näette näillä sivuilla itsevärjätyn villapaidan. Ja todennäköisesti aika monta muutakin langoista tehtyä työtä. Sillä lankoja on - kaapit täynnä.

Kaikkea sekalaista

2011-07-28T13:17:00.002+03:00

Nro 8: Autotallin siivous
Ja se tosiaan tuli aloitettua. Valmista ei vaan tullut. Varastokin pitäisi ehtiä siivota.

Nro 9: Betonityöt
Menin betonikurssille. Vähän betonia ja paljon kaikkea sekaan,
posliinia, laattoja, lasihelmiä. Kurssi jatkuu vielä torstaina, silloin näen "mitä oikein sain aikaiseksi".

Punainen

Valkoinen

Nro 10: Auton osto (autojen ostelu)
Ensin ostetaan punainen auto ja sitten mennään parin tunnin päästä vaihtamaan se valkoiseen ja isompaan. Aika mielenkiintoinen päivä.

Betonikurssilla tehtyjä töitä.

Hoh hoijaa

2011-07-25T14:02:00.001+03:00

Nro 5 : Siivous
Siivous on aloitettu (ja sitähän kyllä tässä talossa riittää, ei kyllä yhtään huvittais). En edes tajua kuka täällä sotkee...

Nro 6 : Grillaus ja laiskottelu
No pitääkö lomalla muka tehdä jotain muuta kuin grillata ja laiskotella? En jaksanut tehdä mitään, niin aloitin laiskottelun. Ja hyviähän noi makkarat ja lihapullat oli. Nam nam.

Nro 7 : Ikean kaappi, mallia "ei reiät ihan kohdallaan"
Ihan itse kasasin tämän kaapin. Olen hyvä. Mitä nyt sitten laitoin tuon laatikon seinälevyn väärinpäin, kun ne reiät oli tehty niin. Voi sitä riemua kun tajusin levyn olevan väärinpäin, eikä sitä tosiaan saanut ollenkaan oikeisiin reikiin jos yritti laittaa levyn oikein. Hyvä Ikea. Täytyykin soitella sinne. En just nyt vaan jakasais.

Hoh hoijaa - kyllä on raskasta olla lomalla. Joka päivä "pitää tehdä" jotain. Taidankin tästä lähteä autotallin siivoukseen. Olen sitä koittanut vältellä kaikin mahdollisin tavoin, että sitä siivousta EI tarvitsisi aloittaa. Mutta muuttokuorma saapuu torstaina, autotallista on löydyttävä tilaa silloin.
Voihan Kesäloma! (tämä on kirosana)

Shopping and Party

2011-07-22T12:00:00.000+03:00

Nro 4 : Olen aloittanut shoppailun. Ja juhlimisen.


Ihana lamppu.... Ihan pakko saada tämä kesäinen hahtuvapallo.

Unelmieni sänky. Tämä minulle Nyt.

Ei kun tämä. Ihanan romanttisia sänkyjä.

Eteisen vaatekaappi... liian käytännöllistä ostettavaksi.

Kesän ensimmäiset rapujuhlat. Miten joku osaakin syntyä juuri ravustuspäivän aloituksen kunniaksi. No mutta tärkeintä on rapujuhlat ja hyvä seura.

Äkkiä jotain

2011-07-20T19:03:00.001+03:00

Nro 2 : Kirja
Kahden päivän mehunkeittelyn jälkeen ei tosiaan "jaksa" aloittaa muuta kuin kirjan lukemisen. Ostin itselleni kivaa kesälukemista. Muutaman sivun luin illalla sängyssä ja totesin, että enhän minä oikeastaan näe lukea ilman laseja. Arvailin sanoja, joita oli kirjoitettu peräkkäin.

Nro 3 : Huivi
Mikäli tämä nyt koskaan huiviksi asti ehtii valmistua. Kävin Sysmässä ja innoissani ostin verkkolakaa ja ajattelin, että tuostapa tulee nopeasti kiva huivi. Ei muuten tule NOPEASTI. Paljon paljon hitaampaa kuin normaali kutominen ja vielä kun yksi vikkelä koira hyökkää ja hyppää kesken kutomisen puikkojen päälle, kaikki silmät putoavat kätevästi puikoilta. Mutta aloitettu on. Jälleen kerran.

Noita lankoja onkin varattuna loman ajaksi melkoinen pinkka. Toivottavasti niistä myös joskus valmistuu jotain.

(Hyvin etenee.... ja hitaasti. Perjantaina 22. pv)

Nyt Se Alkaa

2011-07-18T22:13:00.000+03:00

Nro 1 : Mehun keitto.
22,5 litraa mansikkamehua tänään. Ups, taisi mennä koko päivä siinä. Mutta huomenna homma jatkuu... En jaksais, mut kai se on pakka, kun on mennyt ostamaan pakkaset täyteen mansikoita (huom, ei pelkästään omaa pakkasta täyteen vaan vielä kahdessa muussakin kodissa minun marjoja).

Ja huomenna vielä samanlainen satsi. Jaksankohan "aloittaa" huomenna mitään muuta?

(Lisäys tekstiin keskiviikkona = Kahden päivän keittelyn tulos, 64 pulloa mansikkamehua. Ja neljästä litrasta rommia valmistui 11 purkkia mansikka-rommiruukkuja.) Jee jee...

LOMA

2011-07-05T16:51:00.000+03:00

Loma oli. Ja meni. Reilussa viikossa ehdin kuitenkin unohtamaan työasiat. Ehdin viettämään juhannusta mukavassa seurassa, käydä Riikassa ja käydä loma-asuntomessuilla. Lomasta meni viisi päivää kävellessä kilometritolkulla hirveässä helteessä (huh huh, mitenköhän jaksoinkin).

Onneksi nyt kahden viikon työpuristuksen jälkeen on vielä kaksi viikkoa lomaa. Ajattelin noudattaa seuraavalla lomallani kuulemaani "aloita joka päivä jotain" tekniikkaa. Tämä siis liittyi käsityöihmisten "aloita kuukauden ajan joka päivä jokin uusi käsityö" teemaan. Tuli se sitten valmiiksi tai ei, niin joka päivä aloitetaan uusi työ. Hieman ajattelin keventää omaa versiotani. Työn ei ole pakko olla käsityö, vaan voin aloittaa mitä hyvänsä.

Tulette kuulemaan, mitä olen "aloittanut". Jännityksellä itsekin odotan. Kerrankin edessä loma, johon en ole suunnitellut yhtään päivää etukäteen.

Mistä tietää käyneensä Riikassa? No tietenkin siitä, että kotiin tulee kymmenittäin kenkiä. Ja pari kiloa on tullut painoa lisää, vaikka on kuinka kävellyt (juonut helteessä litratolkulla vettä ja hikoillut seisten busseissa, syönyt ihania ruokia, banaani-splittejä ja juonut kermavaahto lattea). Ja muutenkin on mukava "tuhlaavainen olo" kun palaa kotiin.

Yhtä kaikki - loma oli ihana.

Kaikkien aikojen kesäbiisit (ainakin tämän kesän)
Kuuntele tästä

Eväsretki - Samae Koskinen

Kaikkea Hyvää - Antti Kleemola

Aurinko kasvoillasi

Tuuli hiuksissasi

Olo jota odotat!

Paljonko on PALJON ?

2011-06-11T09:51:00.000+03:00

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Joskus vain sattuu. Tai joskus vain tapahtuu. Minä en tiedä, onko elämässäni tapahtunut mitään kolmeen-neljään kuukauteen. Päivä toisensa jälkeen on mennyt, minä olen ollut työpaikallani, käynyt nukkumaan ja taas mennyt työpaikalleni. Ehkä tuotakin voi nimitää tapahtumiksi. Uuvuttavaksi sellaiseksi.

Mutta kuvia ainakin olen ottanut. Siinä meni pääsiäiset, vaput ja äitienpäivät ihan peräkkäin. (Niin kuin varmaan kaikilla teillä muillakin tänä keväänä.) Jotenkin ihmeessä ehdin vielä räpellellä jotain pientä käsityötäkin. Niin, sen lisäksi, että tein lapselleni juhlamekon.

Tein Tiitille juhlamekon. Ompelukone oli varmaan neljä viikkoa keittiön pöydällä. (Todellisuudessa ompelu vei muutamia tunteja, mutta suunnittelu neljä viikkoa. Tai oikeastaan sen työn "aloittaminen" vei neljä viikkoa.) Mutta kun lapsi minulta pyysi juhlamekkoa, kunnianhimoni on niin suuri, että tein mekon. Yhden kuvan mukaan, jonka Tiiti minulle näytti. Olen ihan tyytyväinen saavutukseeni.

Koko juhlien järjestely vei aikaa, mutta pidän juhlien järjestämisestä. Enkä toki yksin saanut kaikkea aikaiseksi. Apureita oli paikalla. Juhlien teemana Tiian kehittelemä "Ruotsalais-juhlat". Ehkä muutamalle vieraalle jäi mietintään, mitä se tarkoitti. No kun Suomi voitti jääkiekon MM kisat, niin täytyyhän pitää ruotsalais-juhlat. Tuttia ei ollut kyllä suussa.

Juhlapaikka oli upea Kompelonlahti ja juhlaruoka oli niin hyvää, että porukka otti ruokaa kahdelle lautaselle. Ihan varmaan vaan varmuuden vuoksi kun oli niin hyvää ;)

Tiitistä tuli merkonomi ja Ninni on aiemmin valmistunut ravintolakokiksi. Meidän perheen osalta nämä olivat siis viimeiset "koulunpäättäjäis" juhlat. Näissä juhlissa toinen lapsistani sai olla se "kaunis" ja toisen rooliksi tuli "kokki".

Yhtäkaikki. Olen niin ylpeä molemmista lapsistani.

Kysymykseen - paljonko on paljon? Se on juuri niin paljon kuin missäkin asiassa, työssä, paikassa, ajatuksessa, unelmassa, sen itse haluaa nähdä ja kokea. Minä näen, että minun elämässäni on Hyvin Paljon kaikkea. Ihanaa ja rakastettavaa.

Terveisiä lapsille

2011-03-07T17:40:00.000+02:00

Minulla on monta lasta. Äitini on myös sanonut, että hänellä on karvaisia lapsenlapsia. Mutta yhtäkaikki - lapseni ovat jättäneet hienoja muistoja elämääni ja saavuttaneet yllättäviä asioita.

Lasteni lempisanontoja olivat "Minä haen sitten oman pallon" kun ei saanut ottaa pikkusiskon kädestä palloa. Tai nähdessään ojassa sorsia, huudahdus "Hei mennään tappamaan" kun toinen huusi samaan aikaan "Hei mennään kattomaan".

Unohtumaton on myös sirkuksessa käärmettä käsissä ja niskassa pidelleen käärmeen kesyttäjän esityksen jälkeen. Äidin varoitusta "Muista, että et ikinä ota käärmettä käteen" tarkkaan kuunneltua, 3-vuotiaan lapsen toteamus "Joo, en ota käteen. Pidän vaan niskassa."
Puhumattakaan lapsesta, joka antoi äitienpäivänä kirjaillun liinan, jossa luki "Äitille ja iskälle" selityksellä kun muuten oli epäreilua, että iskällä ei ollut äitienpäivää.

Ja paljon muutakin unohtumatonta.
Nuoremmista lapsistani on myös kuvia.

Yhdestä lapsestani tuli taskuvaras. Mutta koska hän pienen kokonsa vuoksi pystyy varastamaan vain pikkurahaa isin taskusta, hänestä tuli myös roskisdyykkari...

...toista lastani kiinnosti puutarha-ala...

...kolmas piti huolen jo pienenä, että muilla ei ollut asiaa ruokakupille...

... neljännestä tuli hienohelma...

Mutta hyvä lapsi, sinä joka osaat jo lukea. Mitä nämä tekevät keväisellä parvekkeellani?

Se on siinä - "Elämä on matka"

2011-02-24T11:08:00.000+02:00

"Elämä on matka"

Siinä se on - "ELÄMÄ ON MATKA - läheisriippuvaiset kertovat lapsuudestaan, elämästään ja ajatuksistaan".

Sain kirjan vihdoinkin painoon. Enkä taida ihan vähään aikaan ottaa kirjaprojektia. Ihan normaalit työtkin painavat päälle ja aika reilusti. Joka kevät on "niin mukavaa" kun on valinnut ammatikseen kirjanpitäjän ammatin.

Tästä kirjan kansikuvasta tulee mieleen mukavat muistot, kuvausmatkasta. Vähän niin kuin seuraavassa biisissä... tunnelma - kuin olis vähän enemmän kuin mitä on... Silti jalat maassa.

"Moviestar - Harpo"

Yhtenä pakkasiltana lähdin pikaisesti ajamaan yksille kutsuille. Kun hyppäsin autoon, radiossa soi "Moviestar". Tuli vaan hyvä fiilis tästä kappaleesta. Harmaa arki voi olla muutakin kuin pelkkää peruselämää. Eikä siihen kovin paljon vaadita. Sillä sitä jaksaakin taas pitkälle kevääseen.

Mutta uusi unelmia toki täytyy olla. Kun olen tehnyt toisen lapseni kanssa "kuvausmatkan", niin toisen kanssa suunnitellaan jo "kenkä-shoppailu" matkaa. Ja miten sen nyt sanoisi - voitte olla varmoja, että ne kengät tai kenkärivit näkyvät näillä sivuilla.

Kenkä matkaa odotellessa.

"I was born in the land of the sun"

"I will remember - Toto"

"Ou-Nou"

2011-01-29T23:41:00.000+02:00

Taas se vuodenaika, että en ehdi edes "kissa" sanoa, kirjoittamisesta puhumattakaan. Töitä - töitä - ja töitä. Maha kipeänä stressistä, yritän tehdä jotain työpaikallani. Kyllä, myös lauantaisin.
Stressiä lisää myös kirja, joka pitäisi kolmen viikon päästä olla painossa. Muistaakseni se on tulosteina minun yöpöydälläni. Siis ei ollenkaan valmiina. Eipä auta kuin runtata se kasaan.

Juuri ja juuri ehdin illalla ihastella kauniita lumisia puita, kun käyn koirien kanssa lenkillä. Ja niitä todella muistan katsella. Lumiset puut ovat melkein yhtä kauniita kuin keväiset vihreät oksat, pienet hiirenkorvat, jotka pulppuavat valoa, elämää.
Minun elämäni on nyt vain "työtä".

Työtä kotona ja työtä töissä. Pöytä kotona hujan hajan kirjan kansia ja tekstejä... ja tietenkin kaikkia muita kivoja lehtiä ja kuvastoja. Ihan vaan siksi, että kun ei huvita syventyä oikeaan työhön, voi aina tarttua johonkin muuhun. Tai vaikka kutoa revontuli-liiviä. Tärkeintä on, että ei tarvitse tehdä sitä mitä pitäisi tehdä. Näin voi siirtää asioita hamaan tulevaisuuteen. Ja aiheuttaa ihan itse itselleen sen stressin. (Mitä minä nytkin kirjoittelen täällä netissä, vaikka se kirja odottaa tuossa pöydällä, ihan yhtä keskeneräisenä kuin kuukausi sitten.)

Ou-Nou. Taidan olla kohta pulassa. Mitä tästä opin. En lupaa enää sellaista, mitä en todennäköisesti kuitenkaan saa tehtyä. Ajoissa. Ainoa keino välttyä stressiltä.

Lupaan itselleni - että saan ihan omaa aikaa, sellaista jossa voin joko tehdä jotain tai olla tekemättä yhtään mitään.

(Ai niin, eräässä lehdessä on kohta haastatteluni.)

Kiireen pysäyttää hetkeksi päivä, jolloin kännykkäni piippailee viestejä, ystäväni täyttävät toimistoni ja Facebook tulvii onnitteluita... Syntynäpäivänäni huomaan, minulla todella on ystäviä. Olen niin onnellinen siitä. (Oranssi-vaaleanpunainen huivi ylhäällä kuvassa on ystäväni tekemä lahja - hyvin tärkeä lahja minulle.)

Elämä jatkuu...

Nyt on minun vuoroni olla ystäni tukena.
Kappale ystävälleni lohduksi... Sinä selviät tästä...

"Mä annan sut pois - Laura Närhi"

Minun Jouluni

2010-12-27T14:36:00.000+02:00

Kuusi on tuotu sisälle... siitä se joulu alkaa

Mitäs pikkunenät haistavatkaan...

Kinkku paistumaan...

... ja kaikenmailman muutkin siat paistettu

Rakas, omatekemä jouluseimeni

Riisipuuroa pöytään...

... ja puurolauluja laulamaan

Väsynyt pieni joulun viettäjä

Paistunut kinkku ja ikivanhat kinkkutontut

Tontturinki... se aito Apilanlehden

Kultaa ja kimallusta

Jouluaaton ruokapöytä

Tonttulasit

Ja tietenkin jouluruokaa....

... tarjoo kunnon väki

Pieniä innokkaita lahjan odottajia

"Otanpa oman pakettini"

"Niin minäkin"

Paketteja avamaan...

... myös vähän isommille lapsille lahjoja

Tico innokas pakettien avaaja

Jouluilme

Nimikko piparit

Joululahjoja

Pieni jouluvieras

Välillä on levättävä

Joululahja suussa poikittain

Minun joululahjani... parissa päivässä, aika valmis...

Innokas pakettien avaaja näyttää miten se tapahtuu!

Egypti - vain aurinkoa

2010-12-23T13:08:00.000+02:00

Egyptin auringon alla... oli muuten aika kuumaa. Eipä paljon muuta tehty kuin syötiin, juotiin, nukuttiin ja otettiin aurinkoa. Tiia otti aurinkoa ja minä nukuin, tasajako. Ja Tiia tietenkin muisti bilettää.

Ihan muutama kuvakin tuli otettu (ehkä yhteensä 500 kuvaa).
Rannalle ei kuitenkaan menty, sillä osa rannoista oli suljettu ja nekin jotka oli avoinna niin kuka sinne nyt uskaltais mennä. Voi tulla vaikka "ihme-hai" ja hyppää rannalle ja syö pari aurinkotuolillista ihmisiä.

Mutta valoa ja iloa riitti, vai mitä mieltä olette Tiian ilmeistä?

Kabaree

2010-12-12T11:01:00.000+02:00

Tästä se alkoi... hiukset Kampaamo Maileen

(Mari Lehtosaari-Miller) ja meikki Oriflame (Marja-Liisa Riutta).

Illan yksi ohjelmanumero: EveLace alusasu esittely,

jälleenmyyjä Terhi Vilkman.

Illan upeat naiset!

Show time!

Tutut kengät.... jaa... minähän ostin ne Wienistä

ja tein sitten vähän vaihtokauppaa...

Myös naisille silmänruokaa...

Ilta roihahti tuleen ja palomiehet saapuivat paikalle...

Hai meressä

2010-12-06T12:31:00.000+02:00

Hirveä kiire töissä. Jos aikoo pitää kahden viikon loman, niin saa tehdä neljän viikon työt. Ja mitäpä jos toistamiseen lento jää lentämättä?? Peruuntuu??
Siihen tosin on jo totuttu, että lomamatkat peruuntuvat tuhkapilvien ja lentoemäntälakkojen vuoksi, mutta vielä olisi pieni toivonsiemen tälle matkalle Egyptiin. Että pääsisimme sittenkin lähtemään.

Tosin menemme paikkaan ja rannalle, jossa on hai hyökännyt ja raadellut neljää ihmistä ja tappanut yhden. Että kaikki mahdolliset "esteet" on koettava. Eihän loma muuten olisi loma, jos sitä ei olisi kaikin tavoin ansaittu.

Muistan myös muutaman vuoden takaa Kanarianmatkan. Viikkoa aiemmin kerrottiin lehdissä hirveästä sirkkaparvesta, joka kansoitti koko saaren. Silloin lupasin tuoda jokaiselle yhden sirkan tuliaisiksi, jos minun päälleni parvena pölähtäisi. Nyt voisi miettiä toisinko hain tuliaisiksi?? Vai tulisinko ilman jalkaa tai kättä kotiin? No ei nyt sentään. Mereen ei aio mennäkkään. Eikä edes pikkuvarpaani saa mennä mereen.

Ennen matkaa olisi vielä esiinnyttävä alusasumallina. Ihan julkisella paikalla. Kyllä.
Kaikkea on kokeiltava kun mahdollisuus annetaan.
Kiikkustuolissa on sitten hauska muistella miten päättömiä juttuja onkaan tullut tehtyä. Enkä aio katua mitään tekemisiäni. Sen olen luvannut itselleni.

Olipa kerran pikkujoulutoimisto...

2010-12-04T23:52:00.000+02:00

Järjestimme Tiitin kanssa toimistollani pikkujoulut. Somistuksesta ja kuvista vastasi Tiiti ja minä tarjoilusta.

Ja täällä on mukava tehdä töitä joulun alla, kuin kotonaan.