"Ou-Nou"

Taas se vuodenaika, että en ehdi edes "kissa" sanoa, kirjoittamisesta puhumattakaan. Töitä - töitä - ja töitä. Maha kipeänä stressistä, yritän tehdä jotain työpaikallani. Kyllä, myös lauantaisin.
Stressiä lisää myös kirja, joka pitäisi kolmen viikon päästä olla painossa. Muistaakseni se on tulosteina minun yöpöydälläni. Siis ei ollenkaan valmiina. Eipä auta kuin runtata se kasaan.

Juuri ja juuri ehdin illalla ihastella kauniita lumisia puita, kun käyn koirien kanssa lenkillä. Ja niitä todella muistan katsella. Lumiset puut ovat melkein yhtä kauniita kuin keväiset vihreät oksat, pienet hiirenkorvat, jotka pulppuavat valoa, elämää.
Minun elämäni on nyt vain "työtä".

Työtä kotona ja työtä töissä. Pöytä kotona hujan hajan kirjan kansia ja tekstejä... ja tietenkin kaikkia muita kivoja lehtiä ja kuvastoja. Ihan vaan siksi, että kun ei huvita syventyä oikeaan työhön, voi aina tarttua johonkin muuhun. Tai vaikka kutoa revontuli-liiviä. Tärkeintä on, että ei tarvitse tehdä sitä mitä pitäisi tehdä. Näin voi siirtää asioita hamaan tulevaisuuteen. Ja aiheuttaa ihan itse itselleen sen stressin. (Mitä minä nytkin kirjoittelen täällä netissä, vaikka se kirja odottaa tuossa pöydällä, ihan yhtä keskeneräisenä kuin kuukausi sitten.)


Ou-Nou. Taidan olla kohta pulassa. Mitä tästä opin. En lupaa enää sellaista, mitä en todennäköisesti kuitenkaan saa tehtyä. Ajoissa. Ainoa keino välttyä stressiltä.


Lupaan itselleni - että saan ihan omaa aikaa, sellaista jossa voin joko tehdä jotain tai olla tekemättä yhtään mitään.

(Ai niin, eräässä lehdessä on kohta haastatteluni.)




Kiireen pysäyttää hetkeksi päivä, jolloin kännykkäni piippailee viestejä, ystäväni täyttävät toimistoni ja Facebook tulvii onnitteluita... Syntynäpäivänäni huomaan, minulla todella on ystäviä. Olen niin onnellinen siitä. (Oranssi-vaaleanpunainen huivi ylhäällä kuvassa on ystäväni tekemä lahja - hyvin tärkeä lahja minulle.)


Elämä jatkuu...


Nyt on minun vuoroni olla ystäni tukena.
Kappale ystävälleni lohduksi... Sinä selviät tästä...


"Mä annan sut pois - Laura Närhi"