![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD1uLfkjPq64jYfH29IvLR8WyuOLMI8rgPT73PS2QlGWjGAdwau71loz9wyFU4QhFHkt3As2MPl3VkMk7RKsZYhxu-63m4IX07e5jM8EqQdeDqlP7ip4Z0_EXYW0BQ8WLR3YnjkECd1GM/s400/Ahvenanmaa+09+Heigo+042.jpg)
Varhain aamulla kännykkääni saapui viesti. Rakas ystäväni oli menettänyt puolisonsa ja lapsensa isän. Viestissä pyyntö julkaista runo - niin suuresta surusta. Tunnen, etteivät sanat riitä auttamaan ystävääni, mutta teen kaiken sen minkä voin. Otan osaa suruusi Säpäleenä. Olet minulle tärkeä.
RAKKAIMMALLE
Otit kiinni ja kannattelit vertaisena.
Kanssasi löysin nämä
meidän vertaisemme täällä
ja kannattelimme toisiamme.
Soitit laulun, maalasit taulun ja sanoit:
Olet aurinkoni, tulikukka.
Nyt kun sinut temmattiin
luotani sinne,
missä säteeni ei sinua
yllä lämmittämään
- hymyilen kyynelten läpi.
Olet niin turvassa, kuin voi olla.
- Säpäleenä -
Otit kiinni ja kannattelit vertaisena.
Kanssasi löysin nämä
meidän vertaisemme täällä
ja kannattelimme toisiamme.
Soitit laulun, maalasit taulun ja sanoit:
Olet aurinkoni, tulikukka.
Nyt kun sinut temmattiin
luotani sinne,
missä säteeni ei sinua
yllä lämmittämään
- hymyilen kyynelten läpi.
Olet niin turvassa, kuin voi olla.
- Säpäleenä -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti