Puut ovat olleet ihanan valkoisen lumihuurteen peitossa jo varmaan kolme viikkoa. Ihan pakko oli mennä napsimaan kuvia luonnosta. Ja tulihan niitä sitten napsittuakin. Tunnin aikana 176 kuvaa. Että edes joku onnistuisi. Ja onnistuihan niistä muutama. Ehkä pitäisi hankki huippuhyvä kamera? Tai ehkäpä ei - sanoi Nalle Puh. Aika ei kuitenkaan riitä kuvaamiseen. Tai jos olen yhtä tehokas kuin nyt, 3 kuvaa minuutissa, koko tunnin ajan. Silloin hyväkään kamera ei varmaan olisi "turha ostos". Tietokoneeni vain peittyisi ziljoonista valokuvista.
En muista talvea, jolloin olisi ollut yhtä kaunista kuin nyt on. Toisaalta en muista myöskään talvea, jolloin olisi ollut yhtä pitkään, yhtä kylmää, kuin nyt on ollut. Vai johtuneeko kylmyyden huomaaminen vain siitä, että koirieni pissiä ja kakkia on ollut talon täydeltä. Ei kauniissa luonnossa ja pakkasessa ole mitään vikaa, mutta koiran pissiä siellä ja täällä kodissani, on jo jotain "vikaa". Milloin tämä pakkanen oikein loppuu??!!!
Huvittavinta on ollut kolmen koiran ulkoilutus niin, että kaksi koiraa on kainalossa ja yhtä on vielä voinut taluttaa hihnassa. Eihän pikku-Kadia voi olla ottamatta syliin, kun pieni koira istuu maassa, kolme tassua ilmassa, korvat apeana ja silmissä aneleva katse "Älä anna minun jäätyä maahan kiinni". Ja kun saan yhden koiran syliin, toinen istuukin jo maassa samoin ilmein ja elein. Vai lienevätkö hyväksikäyttäjiä koirani? Onhan se mukavaa, kun joku kuitenkin siivoaa ne pissit ja kakat sisältä. Voi kuinka on helppoa koiran elämä.
Mutta - kauniita maisemia ulkona katsellen, kakkaa sisällä lapioiden ja INTIAANIKESÄÄ odotellessa. Siinähän tämä talvi näyttäisi nyt kuluvan.
