BUDAPEST +38

Budapest  +38 astetta. Mitä minä siellä oikein teen? No sitä tietenkin mitä lupasinkin.

... ja näin se tapahtui... kampeaminen ensimmäisen vesiesteen yli...

.

....ihastuminen siihen uskomattomaan tunteeseen... "Minä kahlaan suihkulähteessä".... 


Suuri yllätys oli, kun olimme ostaneet halpalennon ja Helsinki-Vantaalla nousimmekin Finnairin koneeseen. Lennolle, jonka hinta suoraan Finnairilta ostettuna oli luokkaa 600 euroa. Mutta oikeassa koneessa istuimme, lennot lennettiin yhteistyössä Czech Airlines yhtiön kanssa ja niinpä meillä oli sadan euron paikka koneessa. 

Kun olimme laskeutuneet Prahan kentälle, naureskelimme, että seuraavaksi me varmaan lennetään tuollaisella potkuri koneella. Yllätys - yllätys - juuri sillä koneella me nousimme ilmaan...

Budapestissa näimme kaikkea hämmästyttävää ja kummastuttavaa. 38 asteen helteellä kadulla jaettiin ilmaisia vesipulloja. Voi olisittepa nähneet kiitollisen niiaukseni ja nöyryyteni pulloa käteen ottaessani. Toistelin vain "kiitos" sanoja, kun MINULLE annettiin pullo käteen... tällaista luulin vain tapahtuvan suuressa amerikassa. 

Toisaalta helteessä tarpoessa istumapaikaksi kelpasi mikä hyvänsä varjo....

Postia etsimme noin kolme tuntia, jotta pystyin ostamaan 4 postimerkkiä. Postimerkkejä ei saanut muualta kuin posteista. Kun sitten pyysin  merkkejä Suomeen lähetettäviin kortteihin, virkailija kysyi minulta "air mail or normal". Meinasin sanoa, että laitetaan ihan hevosella vaan, kun postin etsiminenkin kesti niin kauan. Hämmästelimme myös niitä tolkuttomia jonoja posti-pankissa. Ihmisiä jonotti kymmenille kassoille, jonotusnumerot kädessä. Ettekä ikinä arvaa mitä he jonottivat. Nippu laskuja kourassa - laskujen maksamista. Käsittämätöntä, kun miettii niitä ihmisjonoja. Valtavia.


Mutta myös maanalaisiin mennessä ja pois tullessa neljä henkilöä tarkasti jokaisen lipun. Joka ikisen maanalaiseen menijän lipun. Eikä siinä vielä kaikki alkeellisuus. Kaupassa täti seisoi hedelmävaana takana ja hänen työtehtävänsä oli punnita ja tarroittaa asiakkaiden ostamien hedelmien hinnat.

Budapest oli niin ihana paikka (kuumuudesta huolimatta), että jos voittaisin lotossa, veisin tytöt shoppailemaan juuri Budapestiin. Ottaisimme kassien kantajat mukaan ja me tytöt ostelisimme. Ehkä Budapestista lennähtäisimme suoraan Pariisiin. Shoppailemaan. Harmi vaan, että minä lottoan noin kerran vuodessa. Että tätä unelmaa sitten saakin odotella.


Mutta kummallista on suomalaisissa se, että kun ollaan kuumassa maassa, niin vielä pitää pyrkiä kuumempaan. Kuten vaikkapa kylpylän saunaan. Tai ei ehkä ihan tervettä ole sekään, että pitää mennä kylpylän 40 asteiseen veteen porskuttelemaan. Mutta niin minä kuitenkin  tein. Ensin tosin löytyi +20 asteinen vesi ja sen jälkeen huone toisensa perään +28, +30, +32, +36 ja +38. 

Ja +38 asteen helteessä oli ihan pakko mennä siihen +40 asteiseen veteen keittämään itseään.

Mutta tästä lomasta minä nautin. Ja tietenkin, kaikkein upein tunne tuli, kun näin sen suihkulähteen, joka suorastaan kuplitti mieleen sen ihanan lapsenmielen. Voiko jotain tällaista todella tehdä.


Kyllä voi.

SE Intiaanikesä

Ei pitäisi mennä talven pakkasina toivomaan intiaanikesiä - ei edes koirien vuoksi - varsinkin jos itse ei siedä 30 asteen lämpöä. 

Toisaalta, jos toiveeni näin helposti toteutuvat, taidankin seuraavaksi odotella sitä "unelmieni prinssiä valkealla ratsulla". Ehdotin miehelleni, että hän voisi hiukan avittaa toivettani ja ratsastaa sillä valkealla ratsulla parvekkeeni alle ja minä hypsähtäisin hevosen selkään. Johon mieheni vasasi, että "Mitä? Hevoseltahan katkeasisi selkä kun sinä hyppäät". No ei sitten... tikkaatkin käy. 

Tällaisilla helteillä on myös hyvin järkevää keitellä 19 pulloa mansikkamehua, bikinit päällä. Ja sen jälkeen voi koittaa mennä kerrostalon kylmäkellariin paljainjaloin viemään mehuja. Se ei kuitenkaan onnistu. Nimittäin jalkapohjat jäätyvät melkein kiinni lattiaan ja tuska on aivan hirveää. Se on nyt kokeiltu. 

Vielä niihin talvisiin unelmiini... se kallis kamera. Sekin on nyt hankittu, mutta miten on mahdollista, että se ei koskaan ole mukana, kun sitä tarvitsisi. No, kuvat on sitten otettu surkealla kännykkä kamerallani.

Jospa kuitenkin ottaisin sen kalliin kamerani mukaan, kun huomenna suuntaan kohti Budapestia. Jotenkin toivoisin nyt suurta tuhkapilveä.... ettei tarvitsisi lähteä +33 asteiseen kaupunkiin - kaupunki lomalle. Mutta kyllä minä kuitenkin lähden. Ehkä menen käymään suihkulähteessä - eihän kukaan minua siellä tunne. Ja jos menen, sen kuvan näette varmasti.