Pussilakanapiiloutujat

Aamu alkaa sillä, että pompaan sängystä ja vien koirat välittömästi ulos. Pienelle lenkille. Kolmen minuutin lenkillä on jo vähintän pienin koirani kolme tassua kohti taivasta näillä pakkaskeleillä. Palaan koira tai kaksi sylissäni sisälle, syön ja puen itseni. Lähdemme töihin. Mutta silloin kun pitäisi lähteä töihin, on vähintään kaksi koiraa piiloutunut pussilakanani sisälle. Koirat lähtevät siis myös joka päivä kanssani töihin. Mutta pakkasaamuina ei niin kovin mielellään. Kuten kuvasta näkyy.

Toimistolle menemme autolla ja teemme heti pienen muutaman minuutin pissalenkin uudellen. Usein kannan pakkasella kahta koiraa kainaloissani, mutta tänään oli jo huippu aamu. Kolme koiraa kainalossa. Todellisuudessa kaksi koiraa kainaloissa ja se kolmas yhden päällä. En tajua miten käteni riittävät, siinä olisi ollut kyllä kuvauksen arvoinen hetki. Ja meidän lenkki ei ollut kestänyt sitä kolmea minuuttia pidenpään kun oli jo kolme koiraa sylissä. Taitaa siis olla melko kylmät ilmat.
Ehkä joku kysyy, miksi en vain taluta koiraa sisälle? No siksi, että koira ei kävele enää askeleen askelta. Siinä mielessä cihuahua on erittäin hauska rotu.

 

Anna mun mennä - Stina Girs (kuuntele tästä)

 

Hei me hiihdetään!

Ja sen haluatte varmaan nähdä...
monot on saapuneet... 

La 21.1.2012

Hiihtäminen:
- miten sukset laitetaan jalkaan?
- nää sukset jääty nyt tähän maahan kiinni!

Ja kun alku vaikeuksista oli selvitty, niin sitten vasta alkoi vaikeudet. Ne monot ei tosiaan menneet vapaaehtoisesti niihin siteisiin. Sukset liimaantuivat kiinni maahan ja ne tosiaan oli jäässä pohjastaan kun hiihto päättyi. Hienot Peltosen Nanogripit. Jokakelin sukset.... muistelen, että lapsenakin sukset välillä jäätyi, joten onhan noi mun sukset "ihan normaalit" sukset.

Lapsuus tuli myös mieleen heti ensimmäisten työntöjen jälkeen. Hiihdin silloin yli 10 km päivittäin. No nyt en hiihtänyt. Mieleen tuli myös se Vitalis, mitä olisi voinut laittaa poskiinsa, kun hiihtää kymmenen asteen pakkasessa. Mieleen tuli myös se lapsuuden kauluri, kun kaula alkoi jäätyä ja kurkkuun sattui sekä sisältä että ulkoa päin. Kädet puutuivat. Selkään sattui. Ja itseasiassa ne monot voisi ensi kerralla sitoa ihan ylimpään reikään asti, eikä vaan vetää vetskaria kiinni. Tunne oli, että jalka lähtee monosta irti ja mono ja suksi jatkavat matkaa. Tai olisivat jatkaneet, jos se suksi olisi yhtään luistanut.

Kaiken mailman vaikeuksien jälkeen, (kuten lapseni Ninni sanoi kuusi vuotiaana eskarimatkan jälkeen) hiihto alkoi kuitenkin jotenkin luistamaan ja tuli ehkä vähän hikikin. Enkä edes kaatunut kertaakaan. Tosin ei ollut alamäkiäkään.
Koska hiihdin vain pikkuisen lenkin, päätin mennä kävelemään kauppaan monoissa ja hiihtopuvussa. Näyttäisi siltä että olen hiihtänyt. Ja kun olin kotonta pidempään pois, niin näyttäisi ihan siltä, että olisin hiihtänyt oikein pitkän lenkin.
Kotona intaannuin sitten vielä tekemään viidentoista minuutin jazztreenin dvd:n tahdissa. No enhän minä siinä tahdissa pysynyt, paria kolmea alkeellista liikettä toistelin koko 15 minuutin ajan. Mutta onhan se paljon, ihmiseltä, joka ei ole vuosiin liikkunut kuin omaan autoon ja autosta toimistoon.

Ja niin lähti hiihto.... käyntiin. Alamäessähän se on mukavinta hiihdellä.

Mutta arvatkaa mitä?
Minä menen huomennakin hiihtämään.

Rooma - Here I come

Juu. Painoin nappia, kun Rooma kutsui.
Olen siis järjestänyt itselleni matkan, aikaa ja rahaa, eikä siihen edes kulunut kauan aikaa. Matkalipuissa lukee "Peruuttaminen ei ole mahdollista. Lippua ei voi muuttaa." sekä "Nimenmuutokset eivät ole sallittuja." Voi ei, mun on nyt pidettävä tämä nimi mikä mulla nyt on. Ai niin, enhän mä yksin matkusta.

Joka tapauksessa, keväinen Rooma kutsuu sittenkin meitä. Hotelli on lähellä Vatikaania (Alle Porte Del Vaticano).
Löysin alla olevan ketjusähköpostiviestin ja siinä on monta nytkin osuvaa elämän totuutta. Italialaiset kengät ei varmasti mahdu jalkaani ei, ainakaan normaalilla koko numerolla, vaikka jalastani onkin sanottu, että se on siron kapea kuin etelä-eurooppalaisilla naisilla.
Miten ajattelen sateisen päivän, sekin on minulle ihan päivä muiden joukossa. Olenhan ollut sekä auringossa että sateessa Ahvenanmaalla telttailemassa ja ihan yhtä hauskaa oli. Tai eksyneet matkatavarat on minulle ihan yhdentekvää. Vaikka matkustaisin ilman tavaroita, kunhan saan sen matkan. Vaikka tulihan kerran hirmuinen tuhkapilvi ja se vei matkanikin. Silti pääsin vielä matkalle myöhemmin.
En hanki ja haali itselle rahaa - voin matkustella - ja elää elämääni.


Niin koirani. He saivat tänään lenkkeillä, mutta tassuthan siellä ulkona jäätyivät. Ja Rooman matka, toivottavasti saan koirani hoitopaikkaan matkan ajaksi.


Ma 16.1.2012
Löysinpä mielenkiintoista luettavaa.... jaa, että Roomassa ei tehdä samoin kuin Budapestissä. Uiskennella suihkulähteessä.
Budapest +38 (Lue blogini tästä ja katso kuva kuinka suihkulähteessä uidaan, enkä ollut ainoa)

Varo Roomassa: sakot suihkulähteessä uimisesta (lue tästä)

 

Shoppailemaan >

Castel Romano Designer Outlet, Italy (linkki)

 

Rooma info, kartat, kaikkea.... >

Turismo Roma (linkki)

Ensimmäisen koiran tassut jäätyivät

Kuvat Heigo Henno

Ketjusähköpostiviesti vuosien takaa. Kirjoittaja tuntematon.

Kun olin nuorempi, painoin
muutaman kilon vähemmän.

Minun ei koskaan tarvinnut vetää

vatsaani sisään kun pidin päälläni

tiukkaa mekkoa.

Mutta nyt kun olen vanhempi

kehoni on vapautunut.

Vyötäröni kohdalla on

elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on

oltava aina kaksi kokoa

isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään

mahtuvat sisään ja

sukkahousujen haaraosa jää

usein polvien korkeudelle.

Mutta olen myös oppinut, että

ei ole mitään väliä mitä tapahtuu,

miten mustalta kaikki tänään

vaikuttaakin; elämä jatkaa

kulkuaan ja huominen on jo

parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa jolla

henkilö käsittelee seuraavat

kolme asiaa kertoo hänestä paljon;

sateinen päivä, eksyneet matkatavarat

ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi

vanhempiisi mikä tahansa,

tulet kaipaamaan heitä

kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se että hankkii

rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia

kun hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä joskus

antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut ettei elämän läpi

voi kävellä räpylä kummassakin

kädessä, joskus on tilanteita

jolloin pallo on heitettävä takaisin.

Olen oppinut, että vaikka

itsellä olisi surua ja tuskaa,

minun ei tarvitse aiheuttaa

sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä

pitäisi ojentaa kätensä

jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat

lämpimän ajatuksen ja ystävällisen

taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on

vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset

tulevat unohtamaan mitä et

sanonut tai tehnyt, mutta

he eivät tule ikinä unohtamaan

mitä sait heidät tuntemaan.

Ihan liian vähän - ihan liian paljon

Minulle lunta ei ole koskaan liian paljon. Joku muuhan sen auraa kuin minä. En edes kotipihastani sitä joudu auraamaan. Vähän sama kuin mulle ei säällä ole oikeastaan mitään merkitystä. Jotain sieltä taivaalta kuitenkin tulee tai sitten aurinko paistaa.
Ja nyt sitä lunta on. Sukset on. Sauvat on. Persekin on kipee kun kaaduin. Vaikkei monoja ole ollenkaan. Kaaduin siis koiria taluttaessa, mutta ei päässyt yksikään koira karkuun, vaikka minä kuitenkin makasin täysin vaakatasossa maassa. Jokainen hihna oli kourassa vielä tiukasti kiinni. Ja kaaduin niin oikeaoppisesti (heh heh, niin varmaan) kun olin sekunnissa kohti maata, lento oli sen verran vauhdikas. Persaus edellä, pää sentään säästyi.
Miten ihmeessä mä uskallan koskaan noilla suksilla hiihtää, kun jo kävellessäkin kaadun? (Tarkoittaako tuo, että toivon, ettei ne monot sittenkään mahtuis mulle tai ne hukkuis postissa.)

Ihan liian vähän...
- saan nukkua
- saan rahaa
- saan aikaa
- saan ideoita päähäni
- saan kirjoitettua jotain järkevää
- saan laiskotella
- saan matkustaa (kun ei ole sitä aikaa eikä rahaa)

kuten myös ihan liian vähän
- ulkoilen
- lenkitän koiriani
- siivoan tai teen ruokaa
- vietän aikaa ystävien kanssa
- teen mitä olen suunnitellut


mutta vastaavasti
Ihan liian paljon...
- mulla on ajatuksia ja tunteita yhtäaikaa päässäni
- minulla on kiloja ja senttejä vyötäröllä
- mulla on vaatteita kaapissa
- tavaroita kodissa

Joten tässä onkin lista jota alan tästä eteenpäin pitämään tavoitteena ja toteutan unelmia ja päämääriäni.

Kerran unessani - Mamba (kuuntele tästä)

Tässä laulunsanat jotka luin miehelleni riihikirkossa 

melkein viisi vuotta sitten, häävieraiden edessä.

Aika osuvat.

"Ja vaikket sanojasi käytä 

Silmistäsi näen sen 

Tiedän että tunnet rakkauden 

Sillä hymylläsi saat 

Sydämeni tuntemaan 

Rakkautta jota antaa haluan"

Maalaiskortilla kohti kaupunkia

Kirppari löytö, poncho, turkispalloilla. Ihku ;) ja halpa

Täytyykö autoa huoltaakin, häh? Just kun mä vasta oon oopinut, että siitä reijästä kuuluu laittaa bensaa, jos tahtoo ajaa. Ja sekin on mulle kyllä tosi vaikeeta, kun hakkaan sitä läppää auki, kun mun autossa ei ole korkkia (liian hieno "bensareikä" blondille).
Matkalla Lahteen, ystäväni kanssa, mä aloin aamu pimeässä räpsytellä pitkiä valoja päälle. Räpsytin ja räpsytin, mut ne ei toimineet eikä jääneet päälle. Mä aloin päivitellä ääneen, että "Kiva, mun autosta on hajonnu pitkät valot". Sit alkoi ottaa hirveesti päähän kun mietin ettei takuu tietenkään korvaa tällaista vikaa. Sitten mä luovutin, en mä sitä korjauta - en mä tarvii pitkiä valoja. Kunnes päässä välähti.... Ei!!! Enhän mä ollut kääntänyt valoja edes päälle nappulasta. Jihuu... mun pitkät valot toimi sittenkin, blondin päässä syttyi taas hehkulamppu. Kirkas.

Sitten tiestä lensi kuraa tuulilasiin ja minä painelin pissapoikaa. Olin jo sanonut miehelleni aikaisemmin, että varmaan pissapojasta loppuu "pissaneste" että sitä pitäis laittaa. No loppuihan se. Puolessa välissä matkaa. No siitä me sitten kurvattiin huoltoasemalle. Kun parkkerasin autoa, huomasin punaisen auton edessäni ja katsoin, että onko se mun uusi asiakas. Nousin autosta ja katsoin häntä ja hän minua - moikkasin - ja olihan se hän, mies. Käveltiin yhtä matkaa huoltamoon sisälle ja sanoin että "Pissapoika on tyhjä, mut mä en oikein tiedä mistä se konepelti aukeaa. Osaan mä kyllä bensaa tankata". No tämä ihana mies sanoi heti, että voi hän mua auttaa. Niin tuli sitten huolto-service autoni viereen ja mä en tosiaan tiennyt mistä se konepelti aukeaa. Pissapoika täytettiin ja sitten tää mies kysyi vielä multa, että osaanko mä laittaa konepellin kiinni, ajatteli kai, että saatan lähteä ajamaan konepelti auki moottoritielle. "Joo" mä vastasin. Ja niin matka taas jatkui. Maalaiskortilla kohti kaupunkia.

Kenen auto on sulanut "eniten"?

Maalainen ajaa aina parkkihalliin kaupungissa. Mä kurvasin kohti Trion parkkihallia. Vastakkaisesta suunnasta kääntyi auto myös parkkihalliin, mutta hallin liukuovi ei avautunut. Sitten tämä auto peruutti pois, kun ei vaan päässyt parkkihalliin. Mä mietin kolme sekunttia, että jos mä nyt ajan tuonne ja toi ovi on rikki, niin silloin minäkin joudun peruttamaan. Mä otin riskin. Mä ehkä osaan peruttaa. Mutta mitä ihmettä, en mä saanut näyttää taidonnäytettä "auto peruttaa" kun se ovi avautuikin minulle. Ja ei kun sisälle parkkihalliin. Ja ihanaa, mun auto suli siellä jääkuoresta, mikä sitä oli ympäröinyt jo monta päivää. Onhan mulla autotalli juu, mut ei sinne mitään autoa mahdu. Ei edes pientä.

Triosta piti seikkailla vähän sivummalle kaupunkiin kirppari ostoksille. Mietin tarkkaan reittiä etukäteen mistä ajaa. Kyselin Riitalta, että mistä mun pitää kääntää ja hän vanhana Lahtelaisena sanoi, että "Tästä vielä suoraa. Suoraa, Suoraa." Ai niin, mut äkkiä jarrut pohjaan, punainen valo paloi. Eli "suoraan" ei kuitenkaan tarkoita samaa, että saa ajaa punaisia päin. Ahaaa!!!

Ja mä löysin upeita löytöjä kirpparilta ;) Kyllä kannatti lähteä jälleen kerran  maalaiskortilla kaupunkiin.

Ihku ihana löytö, 1 €

Upeat Gaborit

 Mä löysin tänään aika mielenkiintoisen jutun....  tää mun lemppari kappale....

Taas aurinko nousee - Ressu Redford (kuuntele tästä)

Blogistani "Olet virtaa ja voimaa" (lue tästä)

Onkin alkuperäiseltä nimeltään....

Annie´s Song - John Denver (kuuntele tästä)

Jipiii!!! Mulle on tehty ihan oma kappale, mun lemppari ;)

 *      *      *      *      *      *      *      *     *

Ja tässä kassi, jonka teen heti kun saan kirpparille tilaukseen jättämäni puhelimen. Heittelevät kuulema roskiin kaikki puhelimet. Ja tää kassi maksaa sentään 135 euroa.... joten mä teen sen kyllä ihan itse...

 


Ja Elämä jatkuu.....

Hyppeli punahilkkaa

Tänään aamu alkoi sillä, että asiakas ehti soittaa ennen kuin olin noussut sängystä....  siis tosi aikaisin soitti. No ei se mitään, minä olen kai sitten jo aamu seitsemältä korvaamaton ;)
Kun pääsin kömpimään sängystä ylös ja ulos, viemään koiria pihalle, niin jo pienin koirani alkoi taas singahdella pihalla kuin sähköjänis. Hän oli taas kerran niin iloinen lumesta. Katsoin silmät unesta kierona lumikinoksessa singahtelevaa sähköjänistä - tuskin havaitsin muuta kuin että joku siinä narun päässä heilui ja salaman nopeudella.

Mutta ei aamu ollut vielä mitään verrattuna päivän näkyyn. Eräs miespuolinen tuttuni käveli toimistoni ikkunan ohi ja vilkutteli mennessään. Kohta hän meni toiseen suuntaan ja taas toiseen suuntaan vähän ajan kuluttua. Sitten meni pari tuntia ja hän meni ikkunani ohi ja "hyppeli punahilkkaa". Hetken päästä ystäväni tuli päiväkahville ja kysyi olinko nähnyt sitä hänen miestään joka iloisena hyppeli. Mä sanoin että "Joo, siis se mies joka hyppeli punahilkkaa." Ja selvisihän se syykin, mikä miehen pisti niin iloisesti hyppelemään. Vai sanotaanko kuka pani miehen iloiseksi.

Itse raahauduin sitten kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen kotiin, enkä jaksa olla sähköjänis tai hypellä punahilkkaa, mutta kieltämättä sekin piristää mieltä kun näkee toisten olevan iloisia, etten sanoisi onnensa kukkuloilla. Muistaa  se kuinka jokaisesta pienestäkin hetkestä voi iloita.
Minäkin iloitsen - uudesta ystävyydestä.

Demostraatio viime kesältä, "hyppeli punahilkkaa"

Hetken tie on kevyt - Laura Närhi (kuuntele tästä)

 Omistettu Suville. 

Kiitos!

Mä tunnen sinut pikkusisko,
Me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Mitä tekee tennissukka kirjahyllyssä

Niinpä? Mitä tekee tennissukka kirjahyllyssä. Tai mitä tekee tennissukka lattialla sängyn alla. Ja missä minun kaikki sukkani yleensäkin ovat? Meillä on tainnut asustella viimeiset viikot joku sukkavaras. Tosin se sama varas on vienyt multa jo lenkkarit, juoksutakin, housut, kännykän laturin, kahdet eri korvakuulokkeet, jonkun hajuveden, ehkä joskus rahaa kukkarosta. Ruuat se on ainakin vienyt kaapista ja välillä se vie mun nettitikun tai miniläppärin. Se vie lähestulkoon kaiken mitä sattuu tarvitsemaan. Mutta että vielä mun sukatkin sille kelpaa.
( 29.1.2012  PS. Se on muuten vienyt mun tulostimen ja kalliimman puoleisen kameranikin, jota en tosin itse osannut käyttää )

Se on sitten lähdettävä sukka ostoksille. Mutta ajattelin kyllä samalla käydä myös siellä kirpparilla. Katsomaan mitä upeita löytäjä voisin tehdä. Löysin käsityölehdestä sellainen hienon puhelinlaukun. Jos sen jonain päivänä saan toteutettua, niin tulette näkemään sen näillä sivuilla. Ja mikä etten esittelisi muitakin mahdollisia kirppari löytöjäni täällä.

Ja tulette näkemään minun sukseni. Ja sen myötä toivottavasti lisää ihania maisemakuvia.
Niin se sukkavaras. Se on kyllä muuttamassa minun kotiini. Ehkä ostan omille sukilleni kassakaapin.

Jos mun pokka pettää - Haloo Helsinki! (kuuntele tästä)

Kaksi varjoa - Hausmylly (liram)

Albumilta "Sateesta Aurinkoon"

Nyt mun päässä kaikuu jälleen
"Fly me to the moon"
Ja sun äänes toistaa
Sen lauseen viimeisen

Pian sä et vierellä käy

Silti maahan mustaan
Kaksi varjoa lankeaa
Sä et vierellä käy
Silti kamaraan kuivaan
Sun sateesi putoaa 

Sä muutit toiseen kaupunkiin
Ja mulle jäi vain pala unelmaa
Jäi hiljaisuus kaikumaan seiniin
Ja iphotoon tuhat valokuvaa 

"In other words, I love you"

Että näen tähden lentävän

Loysin kolme vuotta vanhan satunnaisesti kirjoitetun 25 asiaa, faktaa, tapaa ja tavoitetta itsestäni, jonka olin tallentanut Facebookiin. Siinä on yllättävän paljon mikä on vieläkin totta. Mutta ihan huippu on edelleen tuo 18.

1. Olen iloinen ja positiivinen luonteeltani
2. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta
3. Pidän lapsista ja pidän lapsien puolia asioissa joissa heitä kohdellaan väärin
4. En pelkää elämää
5. Olen onnellisempi kuin aikoihin
6. En tehnyt uudenvuoden lupausta, vaan esitin itselleni toiveen: että saisin kaksi kirjaa valmiiksi tänä vuonna.
7. Haaveilen keväästä Roomassa. No ainakin viikonlopusta siellä.
8. Minulle tärkeimmät ihmiset ovat Ninni ja Tiiti
9. Minulla on kolme koiraa ja kaikilla erilaiset luonteet. Tico, Kadi ja Calimero
10. Pidän työstäni ja haasteista. Olen onnellinen yrittäjänä.
11. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä
12 Ostelen paljon kirppis vaatteita ja olen tehnyt upeita löytöjä
13 Minä omistan keltaisen auton ja pyörän. Keltainen on lempivärini
14 Pienenä inhosin kesiä, koska kotipihallamme luikerteli kyykäärmeitä. Nykyään rakastan kesää ja odotan kevään saapumistä innoissani
15 Osaan tehdä käsitöitä. Minulla on ompelukone, saumuri, neulekone, kangaspuut, kankaanpainantakehys ja ties mitä. Nykyään vain aikaa liian vähän
16 Minulla on salaisuuksia
17 Minulle ei ole sattunut juuri mitään isompia onnettomuuksia. Ainoastaan polvi mennyt sijoiltaan ja ollut 6 viikkoa tuessa
18 Kauneinta maailmassa on ihana aamu. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Ei ole kiire mihinkään
19 Jos minulla olisi paljon rahaa, palkkaisin siivoojan ja ruuanlaittajan, todella hyvällä tuntipalkalla. Inhoan siivoamista
20 En juurikaan käytä alkoholia. Miksi käyttäisin kun olen syntynyt "humalaan"
21 Olen etsinyt omaa pientä sisäistä lastani. Sen rinnalla on hyvä kulkea ja ymmärtää ne asiat joita ei aiemmin ole ymmärtänyt
22 Upeinta mitä olen saanut elämässäni aikaiseksi on lapseni. He ovat nyt upeinta ja tulevat aina olemaan sitä
23 Jos voisin tehdä jotain hyvää maailmassa, jakaisin rahat tasaisemmin ihmisten kesken, niin että köyhien ei tarvitsisi enää nähdä nälkää ja rikkaat olisivat onnellisempia
24 Olen melkoinen himoshoppailija. Minulla on paljon velkaa. Mutta myös oma asunto ja auto
25 Nuuskamuikkusen sanoin: "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Riittää kun voin katsella niitä". Katselen myös Muumeja 


Olen tehnyt, pitkästä aikaa, tänä vuonna uudenvuoden lupauksen. Laihdutan 5 kg. Intoa täynnä laihtumisesta menin tilaamaan sukset. Sain uudenvuoden taioista puunpalan, joka tarkoittaa "Ihmettä". Se on kyllä suuri ihme, kun minut nähdään suksien päällä ;)
En ehkä haaveile keväisestä Roomasta, vaikka en sielläkään sitten koskaan käynyt (paras ystäväni kävi, eikös se riitä), mutta ehkä Amsterdam... tai en vielä tiedä.
Minulla ei ole enää keltaista autoa. Mutta on viehreä. Minulla on keltainen pyörä ja vaaleanpunainen pyörä.
Minulla on neljä ihanaa koiraa. Ystäväni ovat minulle edelleen todella tärkeitä. En shoppaile enää kirppareilla niin paljon vaan nimenomaan shoppailen kaupoissa ja netissä.
Mutta ihmisenä olen yhä positiivinen, iloinen ja onnellinen.




Rakkaudesta laulu - Maisa (Kuuntele tästä)
Iina Kuustonen sarjasta Helsingin Herrat

"Poika lähti maalta kaupunkiin
Jätti kaiken taakseen tai luuli niin
Vaihtoi nimen mut hänet tunnettiin
Laittoi radion kiinni
Mut aina joku soittaa 

Rakkaudesta laulu
joka meistä kertoo
Jossa on se onnellinen loppu
Rakkaudesta laulu
joka meistä kertoo
Hei tanssitaan läpi illan"

Missä muruseni on - Jenni Vartiainen (Kuuntele tästä)
San. Mariska

"Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa"

Uutta Vuotta * *

Hyvää Uutta Vuotta

Säihkettä ja kimmellystä elämään

Kylläpä taas lapsetti, kun olin ostanut tähtisadetikkuja ja niitä sitten polttelin. Niitä oli niin paljon, että poltin kolme tikkua kerralla ja lopulta meni 10 tikkua kerralla.