Joulu Joulu

Joulu tulee. Miten sinä aiot viettää sen? Niin ja miten minä aion viettä jouluni?
Avaan sata pakettia, syön itseni ähkyyn ja sen päälle vielä viisi paketti Fazerin sinistä suklaakonvehtirasiaa. Ja sitten on niin mukava olo. Kai?

Joulukuusi on jo autotallissa odottamassa, että imuroin lattian kolmessa minuutissa ja pesen neljässä. Kuusenalusmatto lattialle ja ronttaan kuusen autotallista maton päälle. Heitän kaikki koristeet kuuseen (joita muuten sitten on, että aito amerikkalaiskuusi tulossa meille) ja sitten voin vetää lonkkaa lopun aikaa. Laatikot on kaupasta ostettuja, paitsi imelletty perunalaatikko. Muutenkin laiskotaa, joten  miksi turhaan ottaa joulustressiä.

Tänään sanoin koirilleni että "Joulu tulee" ja "Joulupukki tulee". Kaikki suuntasivat katseensa ovelle ja korvat olivat höröllään. Tottahan koiratkin sen tietää mistä joulu tulee ja vielä paremmin mistä joulupukki tulee. Ovesta tietenkin.
Minä saan joka joulu joulupukilta lahjan, koska minä uskon joulupukkiin. Sellainen paketti on tietenkin joulupukilta jota en tiedä keneltä se on ;)

*     *     *     *     *

Piparipurkki, pikkelsi 

ja pasteija

- komerossa kynttilän valossa -

odottavat juhlijaa.

*     *     *     *     *

Kuusen tuoksua,

kynttilän lämpöä

ja hyvää mieltä.

*     *     *     *     *

Kynttilän lepaus,

pienten tossujen tepastus

vie joulutunnelmaan.

*     *     *     *     *

Ei unta parempaa, 

kai voisi saadakaan.

On näin hyvä aattoa odottaa.

*     *     *     *     *

Joulupatja - Heli Laaksonen

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.
Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke
ja ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -
joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse
ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen -



*     *     *     *     *     *     *     *     *

24.12.2011
klo 1.00

Kello on yksi yöllä... mun pitää vahtia, että saan onnettoman pienen kinkkuni kohta uuniin (en tosin tajuu, mitä järkee tässä on, kun en kuitenkaan saa nukkua muutamaa tuntia enempää). Valvonko illasta vai vahdinko aamusta, kun tällä minikinkulla näyttäis totutuvan molemmat vaihtoehdot.
Mutta mun ei kai sittenkään tarvitse mennä hyppimään kuralätäkköön Jouluaattona. Lunta on satanut ihanasti, vaikka säätiedoitus lupasi pelkkää vettä. Ihanaa lunta!

klo 10.21
"Ei menny niinku Strömsössa" mun kinkun paisto (sain muuten sellaisen kirjan asiakkalta lahjaksi. Kirja on täynnä epäonnistuneita tekeleitä kuvaavin tekstein) No niin... se minun vähän yli kolme kiloinen kinkku unohtui sitten uuniin viideksi ja puoleksi tunniksi. Tai ei se mitään unohtunut, vaan mä nukuin niin sikeesti. Mutta kun avasin silmäni 6.24 niin kolmen sekunnin kuluttua kellon katsomisesta olin pystyssä ja johan oli kirkassilmä silkohapsi ylhäällä.
Mutta minä kyllä tykkään ylikypsästä kinkusta, joten ei se niin pahasti epäonnistunut.
Nyt on myös imelletytperunalaatikot uunissa ja riisipuuro kiehumassa. Pitää aloittaa lohirullien teko ja lihapullat. Lihapullia lapselleni ;) Niin mä taisin vähän huijata teitä, että laiskottelen jouluna. Mutta ei tässä vielä mikään kiire ole;)
Ja ihanaa... Sitä lunta on vieläkin maassa.

klo 11.33
Joulupuurot syöty ja yksi ehkä "hieman kallis" kristallijoululasi rikottu. Tiiti pudotti vahingossa ruokailun päätteeksi. No rahallahan niitä saa lisää, sitäpaitsi rikoin itse yhden samanlaisen lasin pari joulua sitten. Surullisinta on se, että jompi kumpi koiristani Tico tai Kadi söi  lasinpalan :(  En tiedä mitä tapahtuu, mutta en voi muuta kuin seurata mitä tulee. Juuri kun olin noukkimassa lasinsirua maasta, koirat säntäsivät ja luulivat ahneuksissaan sitä ruuaksi ja niin meni suihin.
Joulu jatkuu, kun en muuta nyt voi :(

klo 13.07
Terveisiä saunasta. Minä käyn siellä kyllä toisenkin kerran vielä tänään, koska meillä on taloyhtiössä ihana uusi sauna.Upea. Nyt oli yleinen vuoro ja illalla vielä ihkaoma vuoro.
Eläinlääkärillekin on soitettu. Nyt pitäisi sitten lähteä metsästämään parsaa tai parafiiniöljyä. Kaupat on kiinni ja samoin apteekki. Soitin kaverilleni jolla on koirakenneli... ei ollut hänelläkään ja pohdimme, että miten koiran muuten saa syömään parsaa. "Ime parsaa" unohdetaan koko juttu. Laitoin koirille ruokaa ja reilusti ruokaöljyä ja hyvin meni nassuihin. Ja jos hyvin käy, lasinsiru tulee kyllä ulos itsestään vahingoittamatta mitään, koska siru oli noin puoli senttiä.
Nyt lihapullien tekoon... ja mitäs sitä kaikkea olikaan...

klo 18.38
Ruokaa on syöty ähkyksi asti. Lahjat on avattu ja Tico syöksähti heti paketit nähtyään niiden kimppuun. Availemaan tietenkin. Tico tosin odottaa joka paketista ruokaa, sillä pettymys oli hirveä, kun paketista tuli pallo.
Kun katsoo ikkunasta ulos, siellä on vielä lunta. Onhan siellä niitä lätäköitäkin, mutta eihän minun nyt tarvitse mennä hyppelemään lätäköihin, kun maassa on kuitenkin myös lunta?
Ja sauna. Sinne on taas mentävä. Sen jälkeen käperryn peiton alle. Luen kirjaa, kuuntelen musiikkia tai olen vaan.

On Joulu 

 

Alkoholittomat Joulujuomat

klo 22.02
Ensi jouluna vuokraamme Ticoa pakettien avaajaksi niille jotka eivät itse jaksa availla omia pakettejaan.
Ehkä ensi jouluna ostamme vähän vähemmän ruokaa ja etenkin suklaita (Fazrin Sinistä).
Ensi jouluna panostan vielä enemmän lahjoihin, jotka olen joko tehnyt itse tai ostanut harkiten juuri tietylle ihmiselle. Ihanimmat saamani lahjat tänä jouluna todella olivat itsetehtyjä.
Paljon muuta en muuttaisi joulussani.

Tico - Jouluna tärkeintä on etsiä paketeista ruokaa

Kiki - Iskä ihan tyhmiä lahjoja

Calimero - Vitun tyhmä joulu

Kadi - Ei jaksa

1.1.2012
Kuvapäivitykseyt (Taisin nukkua joulusta tähän asti)


Ps. Koirien ystäville tiedoksi, kaikki koirat ovat terveitä ja voivat hyvin, joten niin tuli lasinsiru ulos.

Kiki ja Kadi valtasivat mamman Lampaanvilla peiton

Pss. Menin sitten munaamaan sen Ticosta kuvatun viedeonpätkän. Sehän ei kopioitunutkaan kameralta koneelle, joten se jää nyt näkemättä miten koira repii pakettia jos toistakin ;)

Pikkujoulua

Naisten kanssa se onnistuu... pikkujoulut.

Pikkujouluihin lähdössä...

 

...Siis tässä asussa, todellakin...

Disco...

Voi mikä illan päätös...

"Näin sydämeeni joulun teen"

Herään ajatuksistani siihe, että ystävä soittaa. Tajuan, että minulla on ystäviä, olen niin onnellinen puhelimen äänestä. Ystäväni, tyttärensä kanssa on menossa kauneimmat joululaulut kirkkoon, mutta tuntia liian aikaisin. He kipaisevat minun luokse odottamaan tunniksi ja sinne kirkkoonhan minäkin olen menossa joulutunnelmaa hakemaan.

Muistan kuinka tytöt olivat pieniä ja menimme kauneimmat joululaulut kirkkoon. Joskus menimme potkukelkalla ja siskonikin oli mukana. Koko matka kirkkoon oli ihana elämys. Sellainen jota ei vain unohda, naurua, iloa, joulun riemua sydämessä ja sitä lunta. Sitä mitä nyt ei ollut, lunta. Mieheni kanssa sovimme, että jos jouluaattona kuralätäkkö löytyy, niin menemme siihen hyppimään niin että vaatteet on kurassa. Ja sen teen minkä lupaan ;) Ihan vaikka vain joulun kunniaksi.

Muistan myös miten siskoni kanssa aikanaan kirkossa lauloin innoissani "Joulun kellot". Hiljaa, hiljaa ja minä jatkoin laulua, vaikka siinä tulee tauko. Nykään osaan sentään jo odottaa  milloin laulu taas jatkuu ;)

Tänään selasin kirkossa joululauluvihon läpi ja minulla oli kaksi toivelaulua jotka halusin kuulla ja laulaa. "Ilouutinen" ja "Tulkoon joulu". Oikeastaan kaikki muut laulut olikin jo laulettu, mutta sitten ne tulivat. Minun lemppari lauluni. Olin niin joulun kukkuloilla.
Löysin upean version netistä laulusta Ilouutinen.


Ilouutinen - Marja Kiiskilä (kuuntele tästä)

Uutena lauluna minulle oli "Taivas sylissäni". Jäin hämmästyneenä kuuntelemaan muutamia kohtia sanoista.

"Kaiken kauniin muistan,
vaikka en voi ymmärtää...

Sanat, jotka kuulin,
ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon,
niistä aina voimaa saan."

Taivas sylissäni - Ulla Kamppinen (kuuntele tästä)

Ja hämmästyttäviä sanoja toki lauloimme muitakin. Ymmärsin myös, että todellakin juuri näin teen joulun sydämeeni. Se on minun, se on minussa, eikä sitä kukaan voi viedä minulta koskaan pois. Vaikka ihmiset elämäni jouluissa vaihtuvat, joulu on kuitenkin sisälläni. Vaikka menetän jonkun, tärkeän palan elämästä, ihmisen.... kaikki säilyy sisälläni ikuisesti. Myös ne jotka ovat nyt poissa elämästäni.
Teen sydämeeni kaikesta tästä ison muiston kehyksiin ja säilytän sen. Huomaan ikävän vaihtuvan kaipaukseen ja lopulta kauniiksi ja tärkeäksi muistoksi. Sitäkään ei kukaan voi viedä minulta.

Banaanin ystävä

Banaanit ottavat aurinkoa Ahvenanmaalla

Minä olen banaanin ystävä. Siksi ostelen aina kaupasta banaaneita ja pidän niitä vain pöydällä, enkä edes aio syödä niitä. Sitten kun ne ovat jo aivan mustia, ne on kyllä pakko heittää roskikseen, kun en pysty katselemaan sitä banaanikärpäs määrää.

Minä olen muuten vihreän banaanin ystävä. Siksi mua harmittaakin, kun melkein ennen kuin ehdin kaupasta kotiin vihreän banaanini kanssa, niin se on jo liian keltainen ja ihan kohta musta. Jos banaania ei heitä roskikseen, sen voi myös syöttää miehelleen. Vähän kuin sama asia.
Kerran banaaneistani oli hyötyä, kun lapseni tuli käymään ja hänellä oli huono olo. Hän kysyi onko banaania. Onneksi oli.



Banaani oli myös ystävämme Ahvenanmaalla 2008 kesällä joka oli sika kuuma kesä Ahvenanmaalla.

Siiamilaiset-kaksosbanaanit, joita on kyllä yritetty kynsin hampain erotella

Banaani ottaa rennosti

Ja tähän varataan kuva paikka sille todelliselle ystävälleni... valitettavasti tänään kyseinen banaani meni toisiin suihin.

1.1.2012
Kuvan päivitys... tässä todelliset ystäväni, kaksin kappalein. Pitäisköhän mun olla ostamatta banaaneja?


ps. Minä olen myös kananmunan ystävä. Eilen heitin seitsemän kananmunaa roskikseen, koska en ollut raaskinut syödä ystäviäni ;)

Aina voi kääntää uuden sivun...

Kuva Tiia Lehtosaari

Elämässä


Valo jota kohti kuljen
Kirkkaana
Matkaani on tarttunut elämää,
muistoja, uusia unelmia
Ihan kohta voin kääntää  uuden sivun
Olen aivan pian perillä

Kuva Heigo Henno

Kuva Annie Henno

Kuva Annie Henno

Kuva Annie Henno

Kuva Annie Henno

Miten ois "Kokeile mua"?

Sain ennakko joululahjaksi ihanan Erinin Hunningolla levyn. Todella hauskaa tekstiä... miten ois "Kokeile mua" ;)
Vähän niin kuin mulla noi: uudet hiukset, vanhat tissit laulaa aina Ressu Redfortii. Oon naureskellut noille sanoille ja toisaalta ne herättää menneitä tunteita. Melodia levyllä ihanaa erilaista kuin perinteiset pop kappaleet tai levyhän onkin folk-poppia. Tästä vaan tule hyvälle mielelle.

Kokeile mua (kuuntele tästä)
(San Erin) 

"Oisko sulla hetki kuunnella
naisen nyt saisit halvalla
ei oo kuin pari mustelmaa
löytyy uudet piilolinssit
uudet hiukset vanhat tissit
laulaa aina Ressu Redfordii

Kokeile mua, kokeile mua
sulle voisin olla jotenkin oikee
mailman ihanin ja kiva
jos oonkin nainen jonka luota et vois ikinä lähtee"

Laulu on hillittömän hauska kertomus naisesta, jolta lähti mies ja lapsetkin sais kaupanpäälle. Ja kaupan on! Nainen.

"Mieshän löysi kyllä jonkun muun
tee tarjous vielä ennen kuin se ehtii kotiin palaamaan..."



Levyllä muitakin hillittömän hauskoja lauluja vaikka "Ootte idioottei" tai "Sä et ois aamulla siinä" 

Ja joskus ehkä tuntunut tältä kuin laulussa Sä et oo aamulla siinä. Mut sekin on elämää - miksi en voisi jo hymyillä sille. Ja nää matkakuvatkin näyttää jo paljon valoisammilta tänä päivänä.

Smile ;) Ja ehkä vähän aurinkoa odotellessa - tai matkaa! Kumpikohan ehtii elämääni ensin?



Sä et oo aamulla siinä
(san. Erin / Edu Kettunen)

"Sä muka raotit hiukan sun sielusi saloja
jotain triviaa turhaa, vähän vaan makupaloja...

Sä et olisi aamulla siinä sen tajusin minäkin
olisi tää ilta ja yö ja sitä minäkin halusin
ja sä pidit sun sielusi kiinni sitä yritin minäkin
mut etten saisi rakastaa
mä sen kuitenkin, sen kuitenkin mokasin.


Kai sä pelasit aikaa ja mä koitin relata
nähdä asiat oikein, oikeita juttuja kelata
ja sä esitit vahvaa ja mä tyhmää esitin...


Eihän tässä pitänyt olla mitään menetettävää
hyvä mä, joo hyvä sä
ei tää mennyt niin kuin sovittiin..."

Päivänsäde ja menninkäinen

"Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi;
päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan 

Katselivat toisiansa -
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläessäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien 

- ja sinut armaakseni vien!" 

Säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa."

-Reino Helismaa-

Vanha sydän - Erin (kuuntele tästä)

(san Erin)
 

"Oi, jos se ois niin, hukkuisin huokauksiin
Valvoisin lakanat ryttyyn, saisin kaikesta kii
Katso, kun kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen

Vanha, vanha sydämeni, miksi mulle laulat?
Miksi tarjoat kaunista, hienoa rakastajaa?
Kun hänkin vielä lähtee pois ja sitten mä itken, kaipaan
Kuin hiipuva hanki vain oottelen vaeltajaa

Mut jos oisit mun, uskoisin täysikuuhun
Uskoisin rakkauslauluihin, nääthän sä kun
Mä niin kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen"

Rakas Joulupukki !

Rakas Joulupukki
(Lainaus: Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)   

Suo anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Edelliset joulunaluset ovat vierähtäneet kiireiden keskellä, mutta nyt kuitenkin päätin tarttua kynänvarteen ja kirjoittaa koko perheen puolesta. Silloin viimeksi, kaksikymmentäviisi vuotta sitten pyysin sinulta nukkekodin, sukset, luistimet ja talvikengät. Ne olivat pienen realistin vaatimattomia toiveita. Enkä minä vieläkään etsi valtaa, loistoa tai kullankimallusta, mutta toivoisin sentään, että saisimme taas jouluksi rauhaisan majan ja lapsille joulupuun.

Jospa koira kuitenkin tänä jouluna tajuaisi, ettei joulupuu ole mikään tavallinen puu. Ymmärrän toki, että koirilla on aivan erityisen herkkä ja läheinen suhde puihin, mutta jotenkin minun täytyisi saada tämä talossamme asuva, koirannahkaan naamioitunut älyn jättiläinen tajuamaan, ettei joulupuuta pidä käyttää siihen tarkoitukseen, johon koirat ovat tottuneet puita käyttämään. Ei ainakaan enää siinä vaiheessa, kun kuusi on jo rontattu sisälle ja asetettu sille ihkauudelle kuusenalusmatolle, jota minä yökaudet kirjoin.
Ja kun tänä jouluna koristelemme joulupuuta, täytyy muistaa, että panemme koristeita vain ylimmille oksille, jotta kissa ei pääse syömään niitä koreita metallinauhoja. En viitsisi enää istua koko joulua kissanhiekkalaatikon äärellä odottelemassa, että kumpi tulee ensin, koriste vai eläinlääkäri.


Aion toki laittaa kysta kyllä, ja veikkaanpa, että isäkin intoutuu taas häärimään keittiössä patakintaat tanassa. Täytyy toivoa, ettei hän kuitenkaan tänä jouluna pane kaikessa tohinassa suolalohta uuniin paistumaan. Eihän niin suolaista kalaa syönyt paistettuna sikakaan. Ja kun minä taas riehaannun joulun kunniaksi tekemään omin käsin kaiken lihaliemiä myöten, voisi joku muistuttaa, että tällä kertaa panen astian siivilän alle ennen kuin alan erotella luita liemistä. Siitä menneen joulun liemestä ei ollut iloa muille kuin koiralle ja viemärilaitokselle.
Vaikka jouluna onkin perinteisesti tapana, että veitikaiset rientävät pöydän päälle, toivoisin, että kissaveitikka ei tänä jouluna rientäisi pöydälle juuri silloin, kun jouluateria on otsa hiessä saatu katetuksi. Tokihan joulupöytä on syytä koristella, mutta kissa lanttulaatikossa ei vastaa minun käsitystäni kauniista ja sopivasta somistuksesta.

Tapanani ei ole ylenpalttisesti marista säästä, mutta joulusäästä sanoisin sen verran, että maassa saa minun puolestani olla hanki ja järvetkin jäässä, mutta pihan ei sentään tarvitsisi olla aivan niin liukas kuin menneenä jouluna. Oli aika ikävää juosta Tapanina isän kanssa auton perässä, kun auto lähti omia aikojaan valumaan jäistä rinnettä alas. Varsinkin kun lapset jo istuivat autossa.


On minulla Sinulle henkilökohtainenkin pyyntö. On nimittäin kipeän totta, että jouluna vanhakin nuortuu leikkimään kuin lapsi. Siksi haluaisinkin kainosti pyytää, että valitsisit tänä jouluna lasten lahjat hieman harkitummin kuin viime jouluna. Kaikkihan sen tietävät, ettei jouluna saa itkeä eikä meluta, mutta mitä siitä muuta tulee, kun isä ei malta hellittää kädestään kauko-ohjattavan auton ohjaimia ja äiti hätistelee toisella kädellä kirkassilmäisiä silkohapsia kauemmaksi samalla kun yrittää toisella saada puhuvan nuken sanomaan "mamma".
Tuo mielummin lapsille jotain oikein kehittävää. Tai jätä kaikki isille ja äidille varatut pyjamat ja villasukat Korvatunturin katastrofivarastoon ja tuo meillekin edes yksi hauska lelu. Vaikka sellainen uliseva, valojaan vilkuttava poliisiauto. Tai sellainen lelukoira, joka haukkuu ja tekee kuperkeikkoja. Tai molemmat.

Ja vielä minulla olisi Sinulle toinenkin henkilökohtainen pyyntö. Kun tulet aattoiltanan käymään, yritä viipyä kauemmin kuin se menneen joulun pukki, joka tälläsi kankkunsa sekunniksi sohvan reunalle, työnsi kiireesti lapsille pari päälimmäistä pakettia, nousi ja huikkasi ovelta mennessään: "Jakakaa itse loput."


Rakkain terveisin, ÄITI


(Lainaus Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)