Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Lupaan





                                                Jos sä uskaltaisit oisit niin kuin mä.....

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Merkityksen




 Tämä elämä...se on juuri tässä...jokainen teko antaa merkityksen.


"Jokin on muuttunut
Ja sinäkin oot
Tie on vienyt sut
Varjoon ja aurinkoon

Ei oo pakko juosta
Ei enäää saavuttaa
Juuri sitä palkintoo
Jonka jo omistaa

Jokainen teko
Minkä sä teet
Saa juuri sen merkityksen
Jonka se ansaitsee

Jos sä annat mulle ruusun
On se viikon päästä jo roskaa
Jos sanot hyvän sanan
Ei se katoa koskaan

Sull' on suuret unelmat
Ja se on hyvä niin

Sun mielenmaisemat
Jatkuu horisonttiin
Ei mulla oikeuttaa
Oo sua omistaa
Ei kyseenalaistaa

Eikä toiseksi pakottaa

Jokainen teko
Minkä sä teet
Saa juuri sen merkityksen
Jonka se ansaitsee

Jos sä annat mulle ruusun
On se viikon päästä jo roskaa
Jos sanot hyvän sanan
Ei se katoa koskaan

Sä muovaat sun kohtaloo
Niin kuin aallot muovaa rantaa autioo
Et sä saavu kun jo täällä oot
Sun ei tarvii juosta itseäsi pakoon


Aika on vaatia
Ja aika odottaa

Toisille huutaa
Mielenmuutosta
Aika on toinen nyt
Vuodet vaihtukoon

Oot karttasi piirtänyt
Uskosi kallioon

Sä muovaat sun kohtaloo
Niin kuin aallot muovaa rantaa autioo
Et sä saavu kun jo täällä oot
Sun ei tarvii juosta itseäs pakoon"

maanantai 13. huhtikuuta 2015

No, "elämältä turpiin sain...."



Ei elämä mene aina niin kuin kuvittelee. Ei se mene oikeastaan koskaan lopulta niin. Sain itseasiassa kaksi työtä ja nyt joudun toisesta luopumaan sairauteni vuoksi.
Mietinkin, että miks olin pääsiäisenä niin kipeä ja kaikki päättyi nyt siihen, että viime yönä olin jo niin sairas, että en kunnolla sängystä ylös päässyt. Tavarat tippuvat käsistä ja pukeminen on taas yhtä helvettiä. Kirjoitan tässä koneella joo, mutta mun käsiin, sormiin ja ranteisiin sattuu saatanasti. Sormet eivät kunnolla liiku.
Lääkärissä käytyäni, kortisonit nostettiin korkeimpaan määrään... en haluis, mutta en voi tälle mitään... Että "elämältä turpiin sain ja harmittaa" ja silleen tää myös jatkuukin.


Jälleen kerran


 Mut mä kerron teille.... minä en saatana periksi anna. Nyt valitan, sillä olen melkein shokissa.... sairaus josta toivoin, luulin ja liikaa luotin paranevani... Mutta mua ei kaadeta. Aion "nauraa liikaa" että varmasti ehdin tässä elämässä nauraa.... enkä mä kuolemassa ole.

Terveisin,
            Mua ette kumoon saa vaikka mikä olis, mä aion voittaa tän elämän = ikuinen optimisti