Jänskätimme Ninnin kanssa, että mahtaako tullimies ottaa pois eväsleipämme. Sovittiin, että joko nakerretaan leivät sitten siinä paikassa tai Ninni heittää itsensä kylelleen suoraksi ja minä sanon, että "Katsokaa nyt mitä teitte, se alkaa kuolemaan nälkään".
No ei otettu leipiä pois ei, mutta Ninni se joutui perusteelliseen tarkastukseen. Ei nimittäin kannata piilottaa sitä ainuttakaan sytkäriä tissiliiveihinsä. No sieltä se nyt kuitenkin löytyi ja siitäkös riemua riitti turvatarkastuksessa. Sen jälkeen hiplattinkin kaikki paikat kunnolla. Lapseni - "hirveä rikollinen" ;)
Enpä ole koskaan saanut niin yksityistä lentoa kuin nyt. Potkurikoneessa oli peräti 19 matkustajaa, joista suurin osa sijoitettiin koneen aivan takaosaan. Kerroinkin Ninnille, että siksi istumme täällä takana, koska koneen takaosassa yleensä selviää parhaiten hengissä kun kone putoaa.
Pienen potkurikone pyrähdyksen jälkeen Riikassa nousimme lentokentällä bussiin joka vei kaupunkiin. Bussiin nousi paljon ihmisiä. Jonkin aikaa matkustettuamme bussilla, säntäsi eräällä pysäkillä yhtä aikaa kaikista kolmesta ovesta lipputarkastajat. Jipii... meillä oli liput 0,70 latia. Mutta kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vaan sakkoa tuli eräällekin suomalaispariskunnalle jotka olivat ensimmäistä kertaa matkalla. Matkasta tulikin sitten pikkuisen kalliimpi, 5 latia per henkilö.
Koskaan aikaisemmin emme ole olleet yhtä keskustassa hotellissa kuin nyt. Stokmannin pysäkiltä kävelimme alitustunnelin läpi ja hotelli oli 50 metrin päässä. Eikä edes ollut kallis hotelli. Mutta seinät meinasivat kaatua päälle, koska olivat niin vinot. Tuntui hullulta katsella kattoa, kun seinä ahdisti ;) Pieni vika - muuten hyvässä hotellissa.
Shoppailtavaa sitten riittikin, vaikka rahat eivät meinanneet riittää. Kolmantena päivänä Ninni sanoi hotellilla, että "Äiti, me ollan tuhlailtu ihan kamalasti." johon minä vastasin "Eihän me mitään tuhlailtu olla, vaan me ollan osteltu niidenkin puolesta, jotka eivät tajua ostaa." Rahahan se tätä maailmaa pyörittää.
Kolmannen päivän iltapäivänä alkoi sataa vettä. Mutta meillähän oli kertakäyttösadetakit. Koskaan ei vaan ole ollut kertakäyttösadetakki yhtä kertakäyttöinen. Tulimme hotellille purkamaan tavaroita ja laitoimme sadetakit ovensuuhun kuivumaan. Sadetakit, jotka olivat olleet päällämme noin 5 minuuttia. Siivooja tuli hetken päästä koputtelemaan ovellemme ja vaihtmaan pyyhkeitä. Ninni ehti sanoa vain että "Ei helvetti, nyt se vei meidän sadetakit." Sinne lähtivät, eivätkä palanneet. Sadetakit.
Riikasta pois lähtiessä turvatarkastus kävi vain entistä tiukemmaksi. Meidän edellä olevilta naisilta kaiveltiin kassista vähintään kaikki voiteet ja rasvat pois, eikä minullekaan meinannut huvin käydä. Minulla oli kaksi kassia ja jänskäsimme Ninnin kanssa, pääsenkö kahden kassin kanssa koneeseen. Läpivalaistuksen jälkeen toista kassiani alettiin purkaa ja purkaa. Selitteleppä siinä sitten jännityksestä kankeana, että mitä kassissa tekee kaksi peltirasiaa.... siis eihän niissä huumeita ollut, mutta kun et saanut tullimiestä uskomaan, että siinähän on teetä. Olin jo varma, että sinne jää ihana ruusupurkkini. Mutta eipäs sitten jäänytikään. Purkki kuten kaksi kassia lähtivät sittenkin mukaani.
Ps. Selitin innoissani Ninnille lentokentän viinakaupassa, että "Kato, tässä on 66 % sta viinaa.... mansikka Vodkaa, mä ostan tän" mietin, että miten mä pystyn sellaista juomaan, mutta pullo näytti "Kivalta".
Ninni tuli lähelle ja otti pullon käteen.... "Niin, tää on kyl 15 % sta.... siinä on hei 66 % hedelmälihaa....." heh heh
Hyvästi Riika!!
Pss. Niitä ostoksia.... niitä tuli vähän tehtyä.... kenkiä, laukkuja, kukkaroita ja sika paljon sika halpoja vaatteita. Ja kaikkea pientä kivaa. Eikä ne kengätkään siellä maksa juuri mitään. Koskakohan ehtis käyttää noita kaikkia....
Vähän piti tietty survoa tavaraa kassiin ja päivitellä miksi aina raahaa kotonta niin paljon vaatteita mukaan, kun siellähän ne kaupat on pullollan vaatteita. Ja loput mikä ei kassiin mahtunut, piti pukea päälle.....vaikka oli kuinka kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti