Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

lauantai 11. lokakuuta 2014

"Joulukertomus"









" Taas on jouluaatto näkee hän sen almanakastaan
Sataa lunta, kenties ensi yönä alkaa jo pakastaa

Jossain onnellinen perhe avaa joululahjojaan
me vain vaimon kanssa hiljaisuutta ääneti kuunnellaan

Muistan vielä kuinka ennen täällä joululaulut soi,
kuinka joulukuusi kynttilöineen joulun tunnelmaa loi

Kuka jouluaatto-iltana voi oveen koputtaa?
Eihän joulupukki meillä ole vuosiin vieraillutkaan...

No ei se ollut joulupukki, valkoparta, vanha ukki
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllättää
Olet laihtunut ja liian hento, joulun ihme
tähdenlento taivaastako teidät tänne toi
Joulun kellot soi...

Pikku tyttäremme ei kai vielä äiti olla voi
silti pienokaisen kanssa meille joulun tullessaan toi

Tämä joululahja ihmeellinen joulun pelastaa
Vanha keinuheppa ullakolta esiin taas tulla saa

No ei se ollut joulupukki, valkoparta, vanha ukki
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllättää
Olet laihtunut ja liian hento, joulun ihme
tähdenlento taivaastako teidät tänne toi
Joulun kellot soi!  "


Joulukertomus, joka saa minulle yhä kylmätväreet ja kyyneliin....


"Missä voisimme vielä säästää..."






Aika makee kappale ja hyvä filmaus. Kertomus todellisuudesta, jollaisesta ajatusmaailmasta aika moni hyväpalkkainen ("keskituloinen") on jo vieraantunut. Aivan kuin näitä ihmisiä ei olisi olemassakaan. Tervetuloa todellisuuteen. Mutta tämä on ELÄMÄÄ !
Olisko Arttu Wiskari jotain Leevi and the Leavings ja Juice Leskinen sekoitusta. Kappaleissa on joka tapauksessa arkista sanomaa ja terveisiä niille jotka eivät tiedä tämän olevan totta.

"Aivan sama mulla onni on..."




"Sirpan kanssa landelle muutettiin. 
Rahat ei riittänyt jäädä kaupunkiin. 
Tää tila oli puoli-ilmainen, 
kylänraitti täysin hiljainen. 
Uusi alku meille avautui.

 Kylppärin seiniä remppailtiin, 
pois mustat pilkut laatoista hangattiin. 
Sirpa löysi Elloksen kuvaston, 
eikä ollut viikkoon onneton. 
Syksyn myötä lehdet lakastui.

Missä voisimme vielä säästää, 
voiko mäyräkoiran luontoon päästää? 
Kun lokakuussa öisin pakastaa. 
Maan antimia täällä syödään, 
pullorahat pitkävetoon lyödään. 
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.

 Sirpan kanssa töitäkin haettiin, 
työkkärin tiskillä meille naurettiin. 
Tää kylä oli ollut duuniton,
 jo ennen kautta Mauno Koiviston. 
Vimeinenkin haave romuttui.

 Verannalla nyyhkytin iltaisin. 
Slaavikyykyssä yksin rukoilin. 
Sirpa kävi suihkussa viikoittain, 
ihottuman selkään sieltä sai. 
Seinän pilkut homeeks paljastui.

 Missä voisimme vielä säästää, 
voiko mäyräkoiran luontoon päästää? 
Kun lokakuussa öisin pakastaa. 
Maan antimia täällä syödään, 
pullorahat pitkävetoon lyödään. 
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.

 Timon kanssa yhdessä murruttiin, 
mökkimme purkua kaksin katseltiin. 
Se Caterpillar töllin maahan löi, 
naapurimme Ladan meille möi. 
Uusi alku jälleen avautuu.

Samaralla ajettiin Helsinkiin, 
bensiinin tuoksu tarttui vaatteisiin.
Joku huusi "saatanan koditon", 
aivan sama mulla onni on 
kun Timppa joskus minuun rakastui.

Nyt ei tarvitse enää säästää, 
kun on tarpeeksi sekaisin päästään. 
Kyllä valtio huolen pitää omistaan. 
Heikki Hurstilla usein syödään,
 jos on rahaa pitkävetoa lyödään. 
Kaikki meni silti sinua vielä rakastan. 

Kyllä rakastan... 
Ehkä rakastan... 
Kai mä rakastan..."


perjantai 10. lokakuuta 2014

"Yksin jaksa en..."








"Oli mulla kerran yksi jota rakastin
Kaunis mies, jonka toiselta mä varastin
En mä jaksa selittää
Sulle yhtään enempää


Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu, elämä
vielä lähipäivinä


Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin, kun mä yksin jaksa en
Kanna minut, mä en koskaan löydä perille
Niinkuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle


Kukaan ei oo ollut koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin


Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin, kun mä yksin jaksa en
Kanna minut, mä en koskaan löydä perille
Niinkuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle"


Kiitos Ystävyydestä




 

Taivaaseen








 Lupasit taistella vastaan - ja sinä taistelit
                                                - nyt se vain päättyi.

Viimeiset sanani sinulle "Nähdään".....

Miksi kaikkien hyvien ihmisten pitää lähteä täältä aina liian aikaisin pois?

 

 

 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hilja



Hilja - Se olen minä.
Tänään on Hiljan nimipäivä ja siitä se taas muistui mieleen kuka olen.
Minun kännykässä lukee Regina ja Reginan kännykässä Hilja. Silti Regina ei ole hänen oikea nimensä. Mutta näin on ollut jo vuosikymmeniä ja niin on varmasti elämämme loppuun asti.
On vain ystäviä ja asioita, jotka eivät koskaan häviä elämästä. Muistot eivät häviä. Eikä niiden hyvien ja iloisten muistojen kuulukkaan hävitä mihinkään.
Kiitos Ystävyydestä.

Tällainen minä olen.
Hilja - iloinen, positiivinen, aurinkoinen...


"Hymy on ikkuna
josta näkee onko 
sydän kotona" 

"Hymy maksaa vähemmän
kuin sähkö
ja valaisee paremmin"

"Hymyily on toiseksi paras asia
mitä huulilla voi tehdä"








 Terveisin, Hilja Rusakko



"Syypää sun hymyyn - Cheek feat. Yasmine"


Ps. Kyllä mä olen noilla korvilla liikkunut ihan ihmisten ilmoilla.... että saa hymyillä....