Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...
Tänään jouduin palaamaan muutamia vuosia elmässäni taaksepäin. Vaikka haluaisin, en pääse menneisyyttä karkuun, en saa sitä pois pyyhittyä. Haluaisin vain unohtaa. Mutta en saa sitäkään.
Sain viestin. Sen lähettäjälle olen täysin arvoton ihminen. Ihmiselle, joka joskus oli minulle todella tärkeä. Sydämeni itkee, kun tiedän millaisena hän minut näkee ja on aina nähnyt. En voi muuta kuin toivoa, että jätät minut rauhaan. Ei enää viestejä. Ei enää yhtään loukkaavaa viestiä. Toivon, että luet tämän. Ja ymmärrät.
Kuuntelen Simo Silmun laulua "Kaikkea hyvää". Laulu, jonka haluan nyt laulaa. Kuuntelen jokaisen sanan tarkasti ja tunnen jokaisen lauseen merkityksen sisälläni. Kyynel valuu poskellani..
" Minä tahdoin kuulla jo sen, että olisit onnellinen. Minä tahdoin kaikkea hyvää nimeen rakkauden. Minä toivon niin sisälläin, että löydät onnesi näin... Minä toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin"
Kuuntele tästä
"Simo Silmu - Kaikkea hyvää"
Olin viikonloppuna Tampereella Ninnin luona. Lähdimme käymään häämessuilla. Olihan siellä hieoja pukuja, kauniita kukkia, upeita sormuksia ja kaikkea mahdollista häihin liittyvää.
Heti kun kävelimme sisään, joku jo kysyi "Onko teillä hääpaikka jo katsottu?". Siitä sitten seurasi kymmenne minuutin esitelmä miten upea paikka heillä on hääjuhlien järjestelyyn. Ja muutama askel eteenpäin "Onko teillä hääpäivä jo sovittu? " Hienoja kalliita sormuksia timantein ja kivin esiteltiin meille, varmaan olisi kaiverruskin tullut samalla minuutilla.
"Osallistu arvontaan. Palkintona 150 euron arvoinen lahjakortti morsiusparin kuvaukseen..... niin voi lahjakortin tietysti käyttää ihan mihin kuvaukseen vain." No sepäs ihme - ensimmäinen, joka ei tarjonnut "joko-hääpäivä-sovittu" teemaa.
Löysimme myös askarteluliikkeen, jossa olikin häämessujen kovin tungos (voisiko johtua tuotteiden hinnasta? - ainakin jos vertaa 20:n timantin kultasormukseen). Siinähän sitten menikin muutama kymppi, kun ostimme ihania leimasimia, värejä .... ja muutama kymmentä vaaleanpunaista sydänkin tuli ostettua.
Muotinäytökset olivat upeita ja löytyihän sieltä Ninnin mieleinen hääpukukin. Puna-valkoinen. Ja vielä kävimme messujen päätteeksi Morsiusgalleriassa, jossa oli satoja ihastuttavia pukuja. Kumma kyllä ne vihreät, oranssit, keltaiset, liilat ja punaiset puvut kiinnostivat meitä eniten. Voi kunpa olis voitu ostaa kymmenen ihanan väristä pukua.
Mutta kuka pukeutuu huntuun??? Siinäpä kysymys.
