Sommartider

Vielä kun on kesä...

"Sommartider - Gyllene tider" (kuuntele tästä)

 

"Tuhlari - Laura Närhi" (kuuntele tästä)

 

Sitä myös elämäksi kutsutaan

Hirveä masis aamulla... kuulin että menee pitkään ennen kuin työtietokoneestani saadaan laboratoriotulokset pelastuuko mitään. Koneeni, tai se onneton kovalevyni lähtee tänään lennolle. "Hän" pääsee oikein matkustelemaan. Sen jälkeen kestää aikansa, jos nyt yleensä mitään pystytään pelastamaan, että tiedostot saadaan kaivettua talteen..... mukavaa. Niin siis luulitteko että on mukavaa!

No, pieni puhelu kaverille aamulla, että voin kuunnella myös muiden huolia, omat unohtuvat paremmin. Sen jälkeen säntäsin hierojalle ja esitin masentunutta...mieli parani jo huomattavasti, kun hierojan kanssa keksittiin lisää kauhuja mitä mulle vois sattua. Poikkesin myös torille ja löysin halvalla mansikoita.... ei kun ostamaan ja mehun keittoon. Tuli sitten osteltua vähän mustikoita ja vadelmiakin. Voin ostaa jossakin kohtaa aikaa... en mene metsään, en mansikkapellolle enkä vadelmapuskiin. Ostan kun vielä voin!!
Taidan mennä myös viikonloppuna Ikeaan ja ostan sen eteisen kaapiston josta olen vuosia haaveillut. Mulla on juuri siihen rahat tallessa ja nyt tuli vaan sellainen tunne, että ostan sen vaatekaapiston.... äkkiä ennen kuin joudun käyttämään ne rahat tietokoneeseen.

Minä taidan elää toivossa, että jostain sitä rahaa tulee.
Tulihan minulle tämä "lottovoittokin" ikävässä muodossa - koneen hajoaminen. Oikea Jackpot!!! Atk-mieheni ei tiedä yhtään toista tapausta jossa uuden koneen kovalevy olisi hajonnut. Mutta minä sain sen jättipotin. Olinpa onnekas.

Joten eiköhän iloita siitäkin. Sitä myös elämäksi kutsutaan.

Ma 30.7.2012
klo 15.45

Soitin juuri Atk-miehelle. Atk-mies alkaa olla "hyvä ystäväni". Sainkin jo perjantaina kuulla, että tietojeni ulosajo kestää muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Ja sain juuri nyt kuulla, että sen jälkeen menee seuraava "tovi" kun tiedot saadaan minun omalle uudelle kovalevylle.... Lisäksi kuulin, että kovalevyni tuhoutuneita tietoja ajetaan ulos Ruotsissa tällä hetkellä täysin pölyttömässä laboratoriohallissa  ja täysin sterillipukuihin pukeutuneet henkilöt siirtelevät levyäni. Jännittävää !! On muuten "hienoa" tietoa sitten sen jälkeen koneellani.

No se siitä. Sain sitten loppuviikosta raivonpuuskan ja siivosin varaston, siivosin autotallin, heittelin niistä tavaraa paljon kirpparille ja roskiin. Tein lapseni ystävän muuton Helsingissä ja - OSTIN sen kolmemetrisen Ikean vaatekaapiston liukuovilla..... Jeeeeeeeeee.... että olen onnellinen. Ettepäs saaneet rahojani tietokoneeseen. Olin nopeampi. Tuhlaamaan.
Nyt istun täällä toimistossa. Olen laskenut käsin palkkoja... Tuntuu oudolta. Yhtäkkiä on kovin hiljaista ja rauhallista.
Millään ei ole niin kovin paljon väliä.

Aika on kuin pysähtynyt.

Riika... ja mitä siellä tapahtui... ostoksista nyt puhumattakaan

Jänskätimme Ninnin kanssa, että mahtaako tullimies ottaa pois eväsleipämme. Sovittiin, että joko nakerretaan leivät sitten siinä paikassa tai Ninni heittää itsensä kylelleen suoraksi ja minä sanon, että "Katsokaa nyt mitä teitte, se alkaa kuolemaan nälkään".
No ei otettu leipiä pois ei, mutta Ninni se joutui perusteelliseen tarkastukseen. Ei nimittäin kannata piilottaa sitä ainuttakaan sytkäriä tissiliiveihinsä. No sieltä se nyt kuitenkin löytyi ja siitäkös riemua riitti turvatarkastuksessa. Sen jälkeen hiplattinkin kaikki paikat kunnolla. Lapseni - "hirveä rikollinen" ;)

Enpä ole koskaan saanut niin yksityistä lentoa kuin nyt. Potkurikoneessa oli peräti 19 matkustajaa, joista suurin osa sijoitettiin koneen aivan takaosaan. Kerroinkin Ninnille, että siksi istumme täällä takana, koska koneen takaosassa yleensä selviää parhaiten hengissä kun kone putoaa.
Pienen potkurikone pyrähdyksen jälkeen Riikassa nousimme lentokentällä bussiin joka vei kaupunkiin. Bussiin nousi paljon ihmisiä. Jonkin aikaa matkustettuamme bussilla, säntäsi eräällä pysäkillä yhtä aikaa kaikista kolmesta ovesta lipputarkastajat. Jipii... meillä oli liput 0,70 latia. Mutta kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vaan sakkoa tuli eräällekin suomalaispariskunnalle jotka olivat ensimmäistä kertaa matkalla. Matkasta tulikin sitten pikkuisen kalliimpi, 5 latia per henkilö.


Koskaan aikaisemmin emme ole olleet yhtä keskustassa hotellissa kuin nyt. Stokmannin pysäkiltä kävelimme alitustunnelin läpi ja hotelli oli 50 metrin päässä. Eikä edes ollut kallis hotelli. Mutta seinät meinasivat kaatua päälle, koska olivat niin vinot. Tuntui hullulta katsella kattoa, kun seinä ahdisti ;) Pieni vika - muuten hyvässä hotellissa.

Shoppailtavaa sitten riittikin, vaikka rahat eivät meinanneet riittää. Kolmantena päivänä Ninni sanoi hotellilla, että "Äiti, me ollan tuhlailtu ihan kamalasti." johon minä  vastasin "Eihän me mitään tuhlailtu olla, vaan me ollan osteltu niidenkin puolesta, jotka eivät tajua ostaa." Rahahan se tätä maailmaa pyörittää.

Kolmannen päivän iltapäivänä alkoi sataa vettä. Mutta meillähän oli kertakäyttösadetakit. Koskaan ei vaan ole ollut kertakäyttösadetakki yhtä kertakäyttöinen. Tulimme hotellille purkamaan tavaroita ja laitoimme sadetakit ovensuuhun kuivumaan. Sadetakit, jotka olivat olleet päällämme noin 5 minuuttia. Siivooja tuli hetken päästä koputtelemaan ovellemme ja vaihtmaan pyyhkeitä. Ninni ehti sanoa vain että "Ei helvetti, nyt se vei meidän sadetakit." Sinne lähtivät, eivätkä palanneet. Sadetakit.

"A Thousand Years - Christina Perri" (kuuntele tästä)

Riikasta pois lähtiessä turvatarkastus kävi vain entistä tiukemmaksi. Meidän edellä olevilta naisilta kaiveltiin kassista vähintään kaikki voiteet ja rasvat pois, eikä minullekaan meinannut huvin käydä. Minulla oli kaksi kassia ja jänskäsimme Ninnin kanssa, pääsenkö kahden kassin kanssa koneeseen. Läpivalaistuksen jälkeen toista kassiani alettiin purkaa ja purkaa. Selitteleppä siinä sitten jännityksestä kankeana, että mitä kassissa tekee kaksi peltirasiaa.... siis eihän niissä huumeita ollut, mutta kun et saanut tullimiestä uskomaan, että siinähän on teetä. Olin jo varma, että sinne jää ihana ruusupurkkini. Mutta eipäs sitten jäänytikään. Purkki kuten kaksi kassia lähtivät sittenkin mukaani.


Ps. Selitin innoissani Ninnille lentokentän viinakaupassa, että "Kato, tässä on 66 % sta viinaa.... mansikka Vodkaa, mä ostan tän" mietin, että miten mä pystyn sellaista juomaan, mutta pullo näytti "Kivalta". 
Ninni tuli lähelle ja otti pullon käteen.... "Niin, tää on kyl 15 % sta.... siinä on hei 66 % hedelmälihaa....."  heh heh

Hyvästi Riika!!

Pss. Niitä ostoksia.... niitä tuli vähän tehtyä.... kenkiä, laukkuja, kukkaroita ja sika paljon sika halpoja vaatteita. Ja kaikkea pientä kivaa. Eikä ne kengätkään siellä maksa juuri mitään. Koskakohan ehtis käyttää noita kaikkia....
Vähän piti tietty survoa tavaraa kassiin ja päivitellä miksi aina raahaa kotonta niin paljon vaatteita mukaan, kun siellähän ne kaupat on pullollan vaatteita. Ja loput mikä ei kassiin mahtunut, piti pukea päälle.....vaikka oli kuinka kuuma.

Yrittäjän pakkoloma

Nyt Vituttaa. Ja aika paljon.
Ensi viiko jatkuu pakkoloman merkeissä. Yrittäjän pakkoloma.

Tässä lähtee tietokoneeni viimeiselle matkalle. Juu, aivan oikein - se uusi tietokone, joka on kaksi kuukautta vanha. Kyllä se päätti rikkoa kovalevynsä. Ja oikein mukavaa on, että jos tämän matkan jälkeen siitä jotain ulos saadaan, niin se on erittäin kallista ja aika kuluu aika kuluu... Olen siis pakkolomalla ensi viikon!!
Ja arvatkaas milloin otin sen varmuuskopion..... Niinpä!!


Vitutus on niin suuri, että en jaksa kuin nauraa. Soittelen asiakkaille, että kaikki tulee käsin laskettuna.... juupa juu. 
Kun tälle nyt ei vaan mitään voi. Ei kertakaikkiaan mitään.
Onneksi mulla on sentään erittäin hyvä Atk mies... hän säntäsi lomaltaan pelastamaan konettani... no tai selvittämään ettei mitään juuri voi pelastaa... mutta uusi kone jo tilauksessa... ohjelmistojen siirtoa... aika vaan kuluu.....rahaa palaa....


On LOMA
ja sen jälkeen sika kiire...(jos en sanoisi älytön) heh
ja mua vaan naurattaa... menin kai päästäni vialle...

No mikäs se tämä on?

Taitaa olla uusi hybridini...siis hybridi pyörä ;)

 

Perunan nostoa

Nykyaikaista perunan nostoa. Nämä kasvoivat parvekkeellani. Siis kasvoivat jos kasvoivat.... mutta aivan älyttömän hyvän makuisia olivat. NAM !

 

Kesä ja loma !

Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta ei se haittaa... eihän se ole koskaan mua haitannut. Nyt on kesä ja loma!
Eka päivä meni Helsingissä kirpparilla pyöriessä ja vähän muuallakin. Sitten tuli vaan laiska olo. Tänäänkin on ollut kovin laiska olo, vaikka olen pullottanut koko päivän mansikkamehua ja siinä sivussa maalannut puisia laatikoita... miten ihmeessä ihmisestä voi silti tuntua "laiskalta".

Samaan aikaan mietin 
-"miten saan aikani kulumaan kotona" ja kuitenkin 
-"miten aika riittää kaikkeen mitä mun pitäisi tehdä lomalla".

 














Mutta huomenna pakkaan laukkuni. Varmaan elämäni ensimmäinen kerta, että laukkua ei tarvitse pakata kymmenen ja yhden välillä yöllä... työpäivän päätteeksi. 
Minä pakkaan jo heti aamusta 
        - Riika kutsuu - Shoppailemaan.....

Born to Shop  ;)

Muistaakseni Riikassa on erittäin halpoja kenkiä...heh heh...

Biisi vuosien takaa....

Born to make you happy - Britney Spears (kuuntele tästä)

"I'm looking at a picture in my hand
Trying my best to understand..."