AURINKO-TOIMISTONI

Puoli sielua Budapestissä

Neljätoista tuntia ennen lentoa tuli tieto, että lentomme on peruutettu. Siihen asti oli jännittynyt tunnelma "lentääkkö vai eikö lentää", siinäpä pulma. Islannin tulivuori pölläytteli tuhkapilviä "seikkailu-matkamme" tielle. Hotelli tosin oli jo peruttu pari päivää aikaisemmin, joten siinä sitä olisi ollut seikkailua - lento - mutta ei hotellia. Ja mahdollisesti vain meno lento. Paluumatkan olisi voinut ihan itse kehitellä, miten parhaakseen näkee. Sellaistahan tämä viime aikojen lentomatkailu on meillä ollut.

Nyt matkamme vain siirtyy jonnekkin hamaaseen tulevaisuuteen. Austrian Airlinesin liput taskussa ... jollekkin päivälle. Mutta minulla alkoi kuitenkin loma ja kevät kirmaisut. Puoli sielua Budapestissa. Joten vaistomaisesti myös toimin sen mukaan.

Ensimmäisenä päivänä varasin muutaman tunnin ajan kauneushoitolaan, kasvohoitoon ja käsihoitoon. Siitä sitten shoppailemaan ja kahvilaan istumaan. Niinhän olisin tehnyt Budapestissakin. Seuraavana päivänä lähdin Riitan luo kahville. Pöydässä olikin hienot leivokset - kuin kahvilassa kerrassaan. Kun saavuin autolla pihaan, veljeni kysyi "Missä autosi siivet ovat?". Minullahan tosiaan on sellaiset, sekä "Finnair" tarrat kylkeen (Kuva "Musiikkia ja muistoja..." blogissa). Tässä "Puoli sielua Budapestissa" illuusiossa kun elävät muutkin kuin minä - näköjään.
(Illuusio = eli havaintoharha on hahmotusvirhe joka syntyy, kun aistiärsykkeen osat vääristävät kokonaisuuden.)


Myös paras ystäväni harmitteli jo etukäteen, että en ole hänen syntymäpäivänään suomessa. Hän pyysi minua, että kai lennän Budapestista hänen syntymäpäivilleen ihan vartavasten? Kyllä minä nyt ajattelin lentää ihan vartavasten hänen luokseen huomenna.

Hetki ennen "seikkailu matkaa"

Selailen Budapestin karttaa ja matkaopasta.

Ihmisen täytyy olla jollakin lailla hullu, kun se toistamiseen haluaa lähteä lennolle johonkin kaupunkiin, seikkailla lentokentältä 40 kilometrin päästä johonkin hotelliin, kulkemalla useammalla junalla, linja-autolla, maanalaisella ja raitiovaunulla. Kuinka monta tuntia 40:n kilometrin matkaan menee, sitä voi vain arvailla.

Olen opetellut ulkoa linjoja, reittejä ja bussinumeroita. Oppaassa kerrottiin, että taksia ei kannata missään nimessä ottaa, sillä Unkarilaiset ottavat ulkomaalaisilta rosvous-hinnat pienestäkin taksimatkasta. Taksilla ei siis ajella. Ei vaikka menisi iäisyys hotellin löytämiseen.

Pienen ongelman aiheuttaa myös englanninkielen taitoni, mikäli sitä taitoa nyt on lainkaan. Viimevuotinen Wienin matka (kuva yllä, Schönbrunnin linna) meni hyvin, kun teimme Anittan kanssa tasajaon. Minä olin kartanlukija ja Anitta englannin puhuja. Vaihdoimme hetkeksi roolia. Anitta ei tiennyt kartalta missä olimme ja minä osasin sanoa vain Yes, Yes. Yksin en tosin nytkään matkalle lähde, ei siis tarvitse olla myöskään yksin-eksyksissä.

Hiukan huolestuttaa, kun luin oppaasta, että Budapestissä monilla kaduilla on samat nimet. Kuinka monelta kadulta siis etsimmekään hotelliamme. Huh huh. Mutta onhan meillä viisi päivää aikaa "etsiä" ja sitten "etsitään taas lentokenttää. Nimittäin Budapestissa on kaksi lentokenttää. Vierekkäin. Toinen on halpalennoille ja toine normaalille liikenteelle. Onkohan se halpalentojen kenttä, johon mekin laskeudumme, täynnä kuoppia?

Tai jos meille käy yhtä hyvin kuin viimevuonna. Luulimme laskeutuvamme Wienin kentälle, olimmekin 200 kilometrin päässä Grazin kentällä, Wienissä olleen huonon sään vuoksi. Siitä sitten seikkailimme 200 kilometriä linja-autolla ja hienot Itävaltalais maisemat tuli nähtyä.

Mitä mahdammekaan kokea tällä matkalla. Jännittyneenä odotan.
Mutta nyt on vielä pieni hetki aikaa ennen "seikkailu-matkaa".

Ystäväni suru

Varhain aamulla kännykkääni saapui viesti. Rakas ystäväni oli menettänyt puolisonsa ja lapsensa isän. Viestissä pyyntö julkaista runo - niin suuresta surusta. Tunnen, etteivät sanat riitä auttamaan ystävääni, mutta teen kaiken sen minkä voin. Otan osaa suruusi Säpäleenä. Olet minulle tärkeä.

RAKKAIMMALLE

Otit kiinni ja kannattelit vertaisena.
Kanssasi löysin nämä
meidän vertaisemme täällä
ja kannattelimme toisiamme.
Soitit laulun, maalasit taulun ja sanoit:
Olet aurinkoni, tulikukka.
Nyt kun sinut temmattiin
luotani sinne,
missä säteeni ei sinua
yllä lämmittämään
- hymyilen kyynelten läpi.
Olet niin turvassa, kuin voi olla.

- Säpäleenä -