Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

torstai 31. joulukuuta 2009

Salakieltä


Olin aamulla menossa töihin, kun muistin, että pitääkin käydä apteekissa ja kaupassa. Hakemassa koirien papanoita toimistolle. Siinä sitten kurvasin kaupan pihaan jossa oli vain pari autoa. Jätin koirat autoon ja kipasin kauppaan. Tapasin kaupassa tutun henkilön ja vaihdettiin pari sanaa ja sitten kassalle.

Ulos kävellessä katsoin ensin, että joku on kyllä nyt vienyt autoni, koska keltaista "munakuppiani" ei näkynytkään paikalla minne olin jättänyt sen. No olihan se siinä mihin jätin, mutta kovin "valkoinen" väriltään. Samalla silmiini osui SYDÄN, joka oli piirretty autoni konepellin päälle. Minua hymyilytti - Katsoin ympärille - En nähnyt ketään.

Ajoin toimistolleni ja mietin, kuka kumma oli "kirjoittanut salakieltä" autoni konepellille. Oliko se joku ystäväni? Salainen ihailija? No ei nyt kuitenkaan. Pohdin jopa ystäväni kanssa, että mistä kummasta sydän oli voinut muutamassa minuutissa ilmestyä. Kehittelin teorian, että joku rakastunut ihminen oli sattunut kulkemaan ohi ja huomasi "ihanan keltaisen" autoni. Hänpä päätti piirtää sydämen oman rakkautensa merkiksi pirteään autoon, joka nyt vain sattui olemaan kaupan pihalla.

Vieläkään en tiedä, kuka sydämen piirsi, mutta hän piristi päivääni. Sai minut hymyilemään salakielellään. Taidan ottaa itsekin tavaksi piirrellä sydämiä tuntemattomien autoihin aina silloin tällöin.


perjantai 25. joulukuuta 2009

" Hyvää Joulua Mami ! "


Ensimmäinen joulu, kun huomaan, että minulla on aikaa, eikä mihinkään ole kiire. Jouluaattona ehdin jopa ottaa puolentunnin tirsat, kun oikein väsytti yöllinen kinkun paistaminen.

Ehkä lattiat eivät kiiltäneet kirkkautta, mutta oli Tiia ne kuitenkin pessyt pari päivää ennen aattoa, kun itse vielä lokottelin Egyptin auringossa. Ja ehkä jokaista tavaraa ei ollut siirretty kaappeihin piiloon tai vielä vähemmän kaappeja ei ollut siivottu lainkaan.
Paljon olin ostanut valmiita ruokia ja ruokalajien määräkin oli supistunut. Silti pöytä näytti yllin kyllin täydeltä. Myös massu tuli täyteen - etten sanoisi liian täyteen.

Lahjojen avaaminen oli ratkiriemukasta puuhaa, kun Tico, koirani, halusi osallistua jok ikisen lahjan avaamiseen. Siinä sitten kun lahjoja oli availtu, Tico käpertyi uupuneena "joulun viettäjänä" säkkikankaisen lahjasäkin päälle nukkumaan, onnellisena.

Pystyin myös vihdoin kuuntelemaan Antti Tuiskun "Lämmin lumi peittää maan" kappaleen - pystyin vihdoin hymyilemään niille muutamalle kauniille muistolle, joita kappale tuo mieleeni. "... Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan, kun lämmin lumi peittää maan.... niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan...." Kaikki niin totta. Sydämeni täyttää lämpö, selvisin sittenkin. Koko joulu tuntuu lämpimältä sydämessäni.

Molemmat tytöt ovat luonani jouluna. Mitä muuta voisin enää toivoa.
Suurimman lämmön sydämeeni tänä jouluna tuo ehkä "lahja" jonka sain Tiialta. Aatonaatto iltana Tiia tulee ulkonta sisälle ja sanoo minulle, että "Äiti tuu kattomaan mulla on sulle lahja". Tiia työntää minut pimeän huoneen ikkunan luokse ja sanoo "Katso!" Kerrostalon ensimmäisen kerroksen ikkunasta ulos katsoessa hämärästä näkyy valtavan suurin kirjaimin lumeen tallattuna

"HYVÄÄ JOULUA MAMI ! "