Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pilvilinna ja Valotalo



Pidimme taloyhtiön pihalla Joulukuusijuhlat. Totesimme, että meidän kerrostalossa on niin paljon jouluvaloja kuin kaikissa Hartolan kerrostaloissa yhteensä. Riehaannuimme siinä sitten keksimään kuinka voisimme valaista koko talonpäädyn valoilla, niin että varmasti olisimme "valastuin talo".

Siinä itsekin menin lupaamaan, että kun voitan sen lottovoiton, ostan oman sähköliittymän ja valaisen koko talon. Ystäväni pihalla keski ja tokaisi ääneen että,
-"Joo - Sitten ihmiset puhuu että tuossa ne on vierekkäin, kerrostalot - Pilvilinna ja Valotalo." 
Niinpä niin.... Pilvilinna tosiaan on olemassa ja se sijaitsee kerrostalomme vieressä, nimensä se on saanut siitä, että siinä aikanaan oli melkoista huume meininkiä.
Eikös se Valotalo ole sitten ihan hyvä meille nimeksi ;)









Valaistusta kaikkien sydämiin ja oikein hyvää Joulumieltä.
 





sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulu, mitä odotan yli kaiken



Puhuin tyttöjen kanssa puhelimessa, molemmat tulevat jouluksi kotiin, miestensä kanssa. Sovittiin että ei mitään kalliita lahjoja vaan hyvää ruokaa ja "yhdessä riehumista", (tämä ei tarkoita joulu-stressausta vaan ihan oikeaa riehumista - ihan älyttömien juttujen keksimistä ja niiden toteuttamista, sen me osaamme - minä ja tytöt) vai miten se lapseni sanoikaan ;)
Kirkkoonkin mennään yöllä. Yhdessä.

Tärkeintä joulussa on onnellisuus, läheisyys ja rakkaus.





"Lahjat sekä koristeet,
mut vain sä mun juhlan teet.
Ei kiirehdittäis ollenkaan.
Ja oltais rauhassa vaan.
Kun lämmin lumi peittää maan.
Mentäis sitä katsomaan.
Tän joulun kanssas viettää saan.
Se jatkua vois ainiaan.
Niin kauan kuin oot täällä, tuun ihmeisiin uskomaan"


Elämä muuttuu... tämä laulukin on saanut jo ihan uuden merkityksen. Onnellisuuden ja sen että olen ihan oikealla tiellä.




Ps. Jouluyllätys: Kolmaskin "lapseni" tulee lapsensa kanssa meille. Joten meille tulee tänä vuonna myös Joulupukki ;)
Kaikki rakkaat koolla ;)

 

perjantai 5. joulukuuta 2014

"Tää elämä vaan kerran läpi vedetään..."




"Hei miten se menikään 
tää elämä vaan kerran läpi vedetään 
Sun hommat on sun hommii 
Vastuu siitä miten toimit mitä kylvät sitä poimit 
Kohti unelmii 
Ja kun myönnät sun heikkoudet 
Ne muuttuu Sun vahvuudeks 
Ja muista ketkä sua rakastaa ja 
Ketä rakastat, se pitää näyttää ja kertoo" 


Kunnianosoitus Tommy Tabermannille... jonka vieressä minäkin kerran seisoin metrin päässä, Ritarihuoneella. Sitä hetkeä en unohda koskaan.

 

"Aina minä jään..."



 
Olen lukko, johon et tarvitse avainta
Olen kirja, jota sun ei tarvitse lainata
Jos pyydät, niin tuun aina sun mukana
Mutta jos kiellät, en tiedä minne kulkea
 
Jos annan sulle kaiken, kiehtooko se sua
Vai onko tämä rakkaus alkanut kieroutua
Haittaako se ettet joudu pelkäämään
Että minä lähden koska tiedät että jään
Aina minä jään
 
On syysilta viisitoista astetta
Olen lämmin paita viikattuna vaatekaapissa
Jos tahdot voit mut päällesi pukea
Tai jättää odottamaan kylmempää huomista
 
Jos annan sulle kaiken, kiehtooko se sua
Vai onko tämä rakkaus alkanut kieroutua
Haittaako se ettet joudu pelkäämään
Että minä lähden koska tiedät että jään
Aina minä jään
 
Olet vedenpinta, tyyni ilman minua
Olen maatuuli, voin vain häiritä sinua
Ei ole haavaa, jota voisin paikata
Saatatko silti vielä tarvita minua?
 
Jos annan sulle kaiken, kiehtooko se sua
Vai onko tämä rakkaus alkanut kieroutua
Haittaako se ettet joudu pelkäämään
Että minä lähden koska tiedät että jään
Aina minä jään