Tänään jouduin palaamaan muutamia vuosia elmässäni taaksepäin. Vaikka haluaisin, en pääse menneisyyttä karkuun, en saa sitä pois pyyhittyä. Haluaisin vain unohtaa. Mutta en saa sitäkään.
Sain viestin. Sen lähettäjälle olen täysin arvoton ihminen. Ihmiselle, joka joskus oli minulle todella tärkeä. Sydämeni itkee, kun tiedän millaisena hän minut näkee ja on aina nähnyt. En voi muuta kuin toivoa, että jätät minut rauhaan. Ei enää viestejä. Ei enää yhtään loukkaavaa viestiä. Toivon, että luet tämän. Ja ymmärrät.
Kuuntelen Simo Silmun laulua "Kaikkea hyvää". Laulu, jonka haluan nyt laulaa. Kuuntelen jokaisen sanan tarkasti ja tunnen jokaisen lauseen merkityksen sisälläni. Kyynel valuu poskellani..
" Minä tahdoin kuulla jo sen, että olisit onnellinen. Minä tahdoin kaikkea hyvää nimeen rakkauden. Minä toivon niin sisälläin, että löydät onnesi näin... Minä toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin"
Kuuntele tästä
"Simo Silmu - Kaikkea hyvää"
En tietää voi asian, tilanteesi taustaa, enkä yksityiskohtia, mutta yhden tiedän: Vanhoja pahoja ei tarvitse päästää valloilleen omassa päässä. Jos joku pitääkin toista arvottomana, edes huonompana, niin se on aina ja vain tämän toista arvostamattoman ja suvaitsemattoman ongelma. Se kertoo hänen omasta tuskastaan ja vajavaisuutensa tunteesta.
VastaaPoistaJos hän ei osaa - tai kestä! - nähdä onneasi, rakkauttasi, kauneuttasi; sinun ainutlaatuista kaunista kokonaisuuttasi - puutteineen ja vikoineenkin, erityisesti niiden muovaamaa Sinua. Sinun olemassaolosi poikkeuksellista tärkeyttä; niin se on hänen ongelmansa, se kertoo hänen kyvyttömyydestään.
Ei siitä voi tietystikään irti päästä kokonaan, kovin helposti ainakaan, että vanhojen huonojen elämänkokemusten nouseminen pintaan tavalla tai toisella satuttaa. Se on vain inhimmillistä, että ne satuttavat. Se kertoo, että välität niin omasta menneisyydestä kuin elämäsi ihmisistäkin. Mutta älä anna sen lannistaa. Älä anna sen kovettaa.
Huonoakaan menneisyyttä ei nimittäin tarvitse (välttämättä) paeta. Siis henkisesti. Siis, ei ole pakko, ellei tieten tahtoen halua. Fyysisesti on monesti viisasta ja hyvä vaihtaa maisemaa.
Kuten itsekin kirjoitit ei menneisyyttä saa pyyhittyä pois. Sitä ei voi, eikä sitä tarvitse. Et olisi kuka olet, jos sen voisit tehdä ja tekisit. Et tietäisi mitä tiedät, et ymmärtäisi mitä ymmärrät, jos muuttaisit historiaasi! Vaikka ajatus on joskus kiehtova, niin se ei käytännössä toisi toivottua lohtua.
Olennaista on myös, ettei _kenelläkään_ ole syytä eikä oikeutta sanoa Sinulle, että olisit yhtään vähemmän kuin täydellinen (kuten Shaina Noll kauniissa laulussaan kertoo) http://www.youtube.com/watch?v=mcXtHXaaGuc
Aurinkoista kevättalvea!
Olet oikeassa.
VastaaPoistaEn halua mitään itsestäni pois, enkä todella olisi tänä päivänä mitä olen, jos en olisi saanut kokea kaikkea tätä minkä olen kokenut.
Vaikka toisen sanat satuttavat ja saavat tuntemaan olon arvottomaksi, tiedän kuitenkin kuka olen. Osaan nauttia siitä ja olen mielelläni juuri MINÄ.
Pakeneminen olisi helppoa. Asioiden kohtaaminen, tunteminen ja käsitteleminen vaatii rohkeutta. En väitä olevani todella rohkea, mutta haluan kulkea sitä tietä, missä rohkeutta tarvitaan.