Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Salavarakas



Enää ei ole muotia pitää salarakkaita. Nyt on muotia olla Salavarakas.

Salavarakas käy kampaajalla ja ottaa kampauksen. Mielellään joka viikko. Hän ostelee kalliita vaatteita ja koruja. Hän on joko kenkä tai laukku friikki tai molempia yhtä aikaa. Hän vaihtaa autoa ja kännykkää. Hän hankkii mitä hän tarvitsee. Salavarakkaalla on oma asunto ja hän haaveilee mökistä tai sitten hänellä on jo sellainen. Hänellä on myös kalliita koiria tai muita kotieläimiä. Enemmän kuin yksi. Hän saattaa ostaa hetken mielijohteesta kalliita ja tyylikkäitä kynttiläsomisteita ja kynttilöitä, suurillakin rahasummilla. Hänellä on luottokortti ja ainakin Aurinkomatkojen luottokortti. Hän ostelee matkoja ja matkustelee etelän lämpöön tai kaupunkilomille. Hän myös telttailee ja näyttää luonnon ystävältä.
Salavarakas on ovela. Hänellä on luottokortti, mutta hän ostelee paljon super-ale hinnoilla, etsii halvimman mahdollisen tai saa edullisen ostoksenkin näytäämään kalliilta. Hän osaa laskelmoida.

Kaikki mitä salavarakkaalla on, ei välttämättä ole hänen omaa omaisuuttaan. Hän on salavarakas. Hän myös tietää, ettei hänen ostoksiaan tule maksamaan kukaan hänen puolestaan. Mutta hän ostaa silti. Salavarakas osaa nauttia elämästä ja sen hetkistä.

Myös salavarakkaan lapset ovat hyvin oppineet saman linjan. Paljon ja kaikkea - vaikka Nuuskamuikkunen aikanaan sanoikin että "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa - riittää kun saan katsella niitä". Mutta salavarakkaan lapset eivät Muumien katseluista huolimatta uskoneet Nuuskamuikkusen mottoihin. Tai sitten he lähtivät noudattamaan mottoa kirjaimellisesti. "Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa - riittää kun on salavarakas".

Salavarakkaan auto värillä Squeeze

Salavarakkaan kesäauto - melkein oma


Salavarakkaan Irena-Design takki
Salavarakkaan kuuluisat "Kissakengät"





Artin, mailman pehmeimmät kengät



Pitkävartiset




Avi-Motionit - aidot





Salavarakkuus onkin vain taitolaji. Se on lähes yhtä jännittävää kuin olla jonkun salarakas. Parempi puoli salavarakkuudessa on se, ettei pettymyksiä juurikaan tule. Voi olla ihan rauhassa niin paljon salavarakas kuin haluaa.
Kaiken ydin on kuitenkin siinä, että salavarakkaalla on sen verran rahaa, mihin hän sitä käyttää. Jostakin on ehkä tingittävä, mutta silti salavarakkaana on kiva olla. Todellisuudessa salavarakas on ihan tavallinen ihminen. Ei rikas. Mutta salavarakkaan elämänrikkautta ei voi mikään mittari mitata.











Salavarakkuus on elämäntyyli.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Olet virtaa ja voimaa


Noin sata asiaa, mitkä pitäisi tehdä. Vain yksi päivä.
Vähän huonosti nukutun yön jälkeen... väsyttää!!! Sikana. No ehkä en ole ainoa ihminen maailmassa, jota väsyttää ;) (lohduttaisko tuo nyt sit jotenkin mua... hmmm)


Jos joisi kupin kahvia, ottais käteen kynän ja vihon, johon merkkais kaikki työt jotka on tehtävä ja sit vaan alkais tehdä niitä pois yksi kerrallaan. Ja kuuntelis samalla Ressun kappaleita... joista saan virtaa ja voimaa.

(Pieni tauko)

Kahvit juotu ja lettuja hillolla... ei olis pitänyt, mut söin kuitenkin. Ja listakin alkaa jo valmistua:
- lentoliput tilattu Oulun luennolle, mut luennon tiivistelmä tekemättä... (palautuspäivä parin päivän päästä ja mulla on pää ihan tyhjä... auttakaa)
- omat kirjanpidot tekemättä aika pitkältä ajalta, pari kansiota ja tolkuton määrä tositteita odottaa pöydän reunalla, siis kahden yritykseni tositteet (ja aina kun raahaan töitä kotiin, ne lähtevät lähes samassa kunnossa takaisin töihin - tekemättöminä...jee jee toivossa on hyvä elää)
- toimistolle pitäis mennä siivoamaan. Meni vähän myöhään eilen töissä, en jaksanut kastella kukkia, en imuroida (mitä nyt en muutenkaan jaksa), en tyhjentää roskiksia enkä tiskata (no en mä nytkään jaksais)
- Halloveen juhlien suunnittelua tai siis ohjelma ja tarvikkeet, pukuhan mulla jo onkin. PIRU (eikö sovikkin hyvin mulle, siis ne jotka tuntee mut, niillä vois olla ehkä kommenttia)
- pitäis kai kotonakin siivota ja arvatkaa montako kerää on lankoja, joita pitäis kutoa, virkata... olin suunnitellut parista langasta joululahjojakin... ja ne kaikki on TEKEMÄTTÄ (mut annoinhan mä yhden ristipistotyönkin äidille neljä kertaa äitienpäivälahjaksi - otin aina takaisin ja jatkoin ristipiston tekemistä - sitten se viimein valmistui. Kaverit - odottakaa, saatte keskeneräisen lankamöykyn tänä jouluna.... toivoa on, että se on parin kolmen vuoden päästä jo valmis)


Eikä tässä nyt ollut kuin osa tän päivän töistä. Kohta niitä tulee taas mieleen. Kuten tää blogikin. Matkakertomuksenikin on kesken ja mun piti kertoa teille myös siitä, miten olen ryhtynyt Salavarakkaaksi.

No tähän kaikkeen tarvitsen sitä virtaa ja voimaa. Hyvä että aurinko taas nousi ja olit unessa luonain... Eiköhän tällä jaksa eteenpäin.


"Taas aurinko nousee
 olet virtaa ja voimaa
 Olit unessa luonain..."
  -Ressu Redford / san. Juha Tapaninen-
  ( KUUNTELE TÄSTÄ )



Antaisin itseni olla onnellinen
Tästä elämästä
Kaikesta



perjantai 7. lokakuuta 2011

Kaikki minun matkoista

Rovaniemi lokakuu 2008


Taitaa olla ensimmäinen vuosi aikoihin, kun en lähde etelänlomalle. Aikoinaan tuli monta kertaa käytyä Kanarialla ja sitten matkat vaan pikkuhiljaa vaihtuivat toisenlaisiksi. Halpamatkoiksi. Viimeisin Kanarianmatka oli vuonna 2006.


Matkalle on ollut usein lähdössä innokkaita "salamatkustajia"...








Kalliiden Kanarianmatkojen jälkeen etsimme matkanjärjestäjien sivuilta aina halvimman matkan. Hotellista viis, sillä eihän lomaa hotellissa vietetä. Vuonna 2007 sormi osui Tunisiaan, noin 400 euron matkaan. Lämpöä tosin oli marraskuussa lähes joka päivä noin +13 - + 15 astetta ja vain viimeisenä päivänä paistoi aurinko. Mutta hullut suomalaiset kulkee säällä kuin säällä etelässä shortseissa ja t-paidassa ja yrittävät jopa uida.














Sitten koitti vuosi 2008.  MATKOJEN MATKA VUOSI.
Kun ostaa halvalla, pääsee monta kertaa. Jopa ilmaiseksi, kun oikein hyvä tuuri käy. 
Teimme Ahvenanmaalle telttaretken. Pieni keltainen auto täyteen tavaraa ja menoksi. Vuonna 2008 oli mahtava helle heinäkuun lopussa ja yöllä jäätävän kylmää ja kosteaa. En ole eläissäni nukkunut yhtä kylmässä kuin heinäkuussa Ahvananmaalla. Olen telttaillut Ahvenanmaalla helteessä ja myös sateessa. Vuonna 2009 oli vähän sateisempaa.




Vuonna 2008 olin päättänyt, että en lähde etelänmatkalle ja tilasin jo ajoissa halpalennon Rovaniemelle ystävän luokse. En ole joutunut koskaan yhtä tarkkaan tullitarkastukseen kuin tällä suomen lennolla. Käsimatkatavarani purettiin lopulta kokonaan kassista ulos, kun kassi oli kulkenut viisi kertaa läpivalaistuksesta. Ja loytyihän sieltä - pötkö kahden euron kolikoita, kassin pohjalta. Hurja pommi. Minun kirjojen vaihtorahat. Samalla matkalla tuli käytyä myös Levillä.









Kun olin palaamassa juuri Rovaniemeltä Helsinkiin, sain puhelinsoiton. Kysymys kuului "Lähdetkö viikoksi Tartoon. Ei maksa mitään ja saat vielä päivärahaa". Ei kai kukaan voi sellaista tarjousta vastustaa. Pari minuuttia oli kuitenkin mietittävä, kun olin juuri ollut viikon Rovaniemellä ja olin sittenkin tilannut halvan Egyptin matkan ja nyt vielä viikko Tarttossa. Koskakohan tein töitä? Mutta ne päivärahat houkuttelivat lähtemään Tartoon. 

Matka oli koululaisten ja yrittäjien yhteismatka. Tuli nähtyä todella paljon kaikkea mitä ei ehkä koskaan olisi itse pääsyt näkemän. Osallistuimme koulun tunneille, teimme yritysvierailuja ja tutustuimme teatteriin ja luonnonpuistoon. Näimme palavankiven kaivokset ja tehtaan, kaivauduimme maan alle (Paitsi minä jolla on ahtaan paikan kammo. Söin kuitenkin ruokaa kaivoksessa ja sitten nopeasti pois.)







Vielä ehdin samana vuonna neljännelle matkalleni. Egyptiin. Sharm el Sheikiin.




Vuonna 2009 uskalsimme lähteä ensimmäiselle "seikkailujen seikkailu" matkalle. Lento oli Helsingistä Muncheniina ja siitä kohti Wieniä. Wienin kentälle emme vaan koskaan laskeutuneet vaan Graziin. Emme tienneet yhtään misää olimme, kun kone oli joutunut laskeutumaan toiselle kentälle huonon sään vuoksi. Onneksi matka, noin 200 kilometriä jatkui linja-auto kuljetuksella. Enkä vaan olisikaan halunut laskeutua myrskyssä Wienin kentälle.


Wienissä tuli sitten juotua viiniä, ihan vaan sen laulun vuoksi "Oon juonut viinin Wienissä... ja monta pitkää Munchenissä..." kuului meidän versiomme.






Joulukuussa 2009 kävimme jälleen Egyptissä. Hurghadassa.
En ole koskaan ennen nähnyt yhtä köyhiä oloja, en yhtä paljon likaa, pieniä lapsia yöllä kaduilla. Yhden päivän jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. Yllättäin meistä tulikin auringonpalvojia rannalle, kun kaikkialla muualla ympärillä oli vain köyhyyttä. Mietin sillä matkalla, että ihmisen on totuttava elämään juuri siellä mihin hän syntyy. Koska olimme valinneet halvimman hotellin, oli myös hotellimme ympäristö sen oloista. Spurgujen pahvimajat hotellin viereisellä pellolla. Siellä he iltayöstä lämmittelivät nuotion äärellä ja tervehtivät meitä.

Luxorissa oli sentään paljon nähtävää. Luxorin temppeli, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso, Kuningatar Hatsetsupin terassitemppeli. Niilin ylityskin pitkällä veneellä oli melkoinen kokemus.









Ja oltiin lähdössä matkalle tai palaamassa, niin aina oli joku karvaeläin laukussa.










Kevät 2010 toi jännitystä ja tavallaan pettymystäkin matkailuun. Olimme ostaneet lentoliput Budapestiin huhtikuulle. Matkamme osui juuri Islannin tulivuorenpurkauksen aikaan, joten se matka jäi tekemättä. Tämä seikkailumatka toteutettiin sitten heinäkuussa ja +38 asteiseen Budapestiin.


"Hetki ennen seikkailumatkaa" (lue blogiteksti tästä)


"Puoli sielua Budapestissa" (lue blogiteksti tästä)


"Pääsylippuja, lentolippuja" (lue blogiteksti tästä)


"Budapest +38" (lue blogiteksti tästä)






Se kuuluisa virkistäytyminen soivassa suihkulähteessä


Vuosi 2010 oli myös aika tiivistä matkustelua, sillä ehdin käydä kaksi kaupunkilomaa kesälomani aikana. Mieheni kanssa ja parhaan ystäväni kanssa. Kävin vain kääntämässä kotona ja purkamassa laukun ja niin taas uudestaan lentokentälle ja matka kohti Riikaa (jossa oli myös todella kuumaa ja suomeen palatessa suomen lämpöennätys päivä).


"Reporankoina Riikassa" (lue blogiteksti tästä)








Vuonna 2010 tuli käytyä myös etelä Virossa.


"Limusiineja ja kylmää vettä" (lue blogiteksti tästä)
















Kävimme myös Tiitin kanssa Egyptissä, Sharm El Sheikissä. Vain hetki sen jälkeen, kun hai oli syönyt siellä ihmisen ja vain hetkeä sitä ennen, kun Egyptissä alkoi mellakoinnit tammikuussa 2011.
Mutta meidän loma oli ihana. All inclusive hotellissa söimme ja joimme viisi kertaa päivässä ja otimme muuna ajan aurinkoa. Tiiti muisti tosin juoda yölläkin.


"Hai meressä" (lue blogiteksti tästä)


"Egypti vain aurinkoa" (lue blogiteksti tästä)


















Vuonna 2011 matkustin Ninnin kanssa uudestaan Riikaan. Kenkiä shoppailemaan tietenkin. Kahden pöljän matkalla käveltiin, naurettiin, käveltiin, syötiin, käveltiin, ajettiin raitiovaunulla hiki valuen, käveltiin, hölmöiltiin ja tietenkin shoppailtiin niitä kenkiä, joilla voi taas kävellä.
Molemmat matkat tyttöjen kanssa jäävät ikimuistoisiksi eikä vähiten siksi, että matkaseura oli mitä upeinta ja ihaninta.


"Loma" (lue blogiteksti tästä"





















Seuraavana odottaakin jo lentolippu ihan suomen Ouluun. Matka on kyllä työmatka, mutta lentämään siis lähdetään taas marraskuussa. Ja nopea ehtii nauttia päivänkin matkasta.


Keväälle 2012 on suunnitteilla jotain Itävaltaa, alpit (minä korkeanpaikan kammoinen) tai jokin kaupunkiloma. Ja ihanaa olisi lähteä vielä tyttöjen kanssa shoppailumatkalle.


Kaikkia uusia seikkailumatkoja odotellessa....