Selailen Budapestin karttaa ja matkaopasta.
Ihmisen täytyy olla jollakin lailla hullu, kun se toistamiseen haluaa lähteä lennolle johonkin kaupunkiin, seikkailla lentokentältä 40 kilometrin päästä johonkin hotelliin, kulkemalla useammalla junalla, linja-autolla, maanalaisella ja raitiovaunulla. Kuinka monta tuntia 40:n kilometrin matkaan menee, sitä voi vain arvailla.
Olen opetellut ulkoa linjoja, reittejä ja bussinumeroita. Oppaassa kerrottiin, että taksia ei kannata missään nimessä ottaa, sillä Unkarilaiset ottavat ulkomaalaisilta rosvous-hinnat pienestäkin taksimatkasta. Taksilla ei siis ajella. Ei vaikka menisi iäisyys hotellin löytämiseen.
Pienen ongelman aiheuttaa myös englanninkielen taitoni, mikäli sitä taitoa nyt on lainkaan. Viimevuotinen Wienin matka (kuva yllä, Schönbrunnin linna) meni hyvin, kun teimme Anittan kanssa tasajaon. Minä olin kartanlukija ja Anitta englannin puhuja. Vaihdoimme hetkeksi roolia. Anitta ei tiennyt kartalta missä olimme ja minä osasin sanoa vain Yes, Yes. Yksin en tosin nytkään matkalle lähde, ei siis tarvitse olla myöskään yksin-eksyksissä.
Hiukan huolestuttaa, kun luin oppaasta, että Budapestissä monilla kaduilla on samat nimet. Kuinka monelta kadulta siis etsimmekään hotelliamme. Huh huh. Mutta onhan meillä viisi päivää aikaa "etsiä" ja sitten "etsitään taas lentokenttää. Nimittäin Budapestissa on kaksi lentokenttää. Vierekkäin. Toinen on halpalennoille ja toine normaalille liikenteelle. Onkohan se halpalentojen kenttä, johon mekin laskeudumme, täynnä kuoppia?
Tai jos meille käy yhtä hyvin kuin viimevuonna. Luulimme laskeutuvamme Wienin kentälle, olimmekin 200 kilometrin päässä Grazin kentällä, Wienissä olleen huonon sään vuoksi. Siitä sitten seikkailimme 200 kilometriä linja-autolla ja hienot Itävaltalais maisemat tuli nähtyä.
Mitä mahdammekaan kokea tällä matkalla. Jännittyneenä odotan.
Mutta nyt on vielä pieni hetki aikaa ennen "seikkailu-matkaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti