Ei pitäisi mennä talven pakkasina toivomaan intiaanikesiä - ei edes koirien vuoksi - varsinkin jos itse ei siedä 30 asteen lämpöä.
Toisaalta, jos toiveeni näin helposti toteutuvat, taidankin seuraavaksi odotella sitä "unelmieni prinssiä valkealla ratsulla". Ehdotin miehelleni, että hän voisi hiukan avittaa toivettani ja ratsastaa sillä valkealla ratsulla parvekkeeni alle ja minä hypsähtäisin hevosen selkään. Johon mieheni vasasi, että "Mitä? Hevoseltahan katkeasisi selkä kun sinä hyppäät". No ei sitten... tikkaatkin käy.
Tällaisilla helteillä on myös hyvin järkevää keitellä 19 pulloa mansikkamehua, bikinit päällä. Ja sen jälkeen voi koittaa mennä kerrostalon kylmäkellariin paljainjaloin viemään mehuja. Se ei kuitenkaan onnistu. Nimittäin jalkapohjat jäätyvät melkein kiinni lattiaan ja tuska on aivan hirveää. Se on nyt kokeiltu.
Vielä niihin talvisiin unelmiini... se kallis kamera. Sekin on nyt hankittu, mutta miten on mahdollista, että se ei koskaan ole mukana, kun sitä tarvitsisi. No, kuvat on sitten otettu surkealla kännykkä kamerallani.
Jospa kuitenkin ottaisin sen kalliin kamerani mukaan, kun huomenna suuntaan kohti Budapestia. Jotenkin toivoisin nyt suurta tuhkapilveä.... ettei tarvitsisi lähteä +33 asteiseen kaupunkiin - kaupunki lomalle. Mutta kyllä minä kuitenkin lähden. Ehkä menen käymään suihkulähteessä - eihän kukaan minua siellä tunne. Ja jos menen, sen kuvan näette varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti