Matka käynnistyi kahdeksan tuntia myöhässä, sillä auto ei tosiaan saapunut korjaamolta ajoissa. Mutta kaksi kertaa lähtö- ja matkasuunnitelmia muuttamalla, matka alkoi onnistuneesti ja vauhdilla.
Mietin alkumatkasta, että miksi haluan lähteä tälle matkalle. Vastaus: koska en tiedä millaista on matkustaa kuuden koiran kanssa (ja vasta myöhemmin selvisi että joukossa on myös yksi kalamies).
Se mitä en tiedä, se on koettava.
Ensimmäisenä iltana, kun teimme pedin pakettiauton perään, tuli todellisuus vastaan. Ei voinut kuin nauraa, kun autossa oli niin ahdasta, että pedistä tuskin pääsi ylös osumatta koirien pöytään tai auton seinään. Mutta koirilla oli hauskaa, kun saivat sukeltaa peiton alle ja riehua päällämme.
Matka sinäänsä kulki hyvin, mutta mitään lupaamiani matkapäivityksiä ei tullut, sillä mukana oli alkeellisista alkeellisin puhelimeni (uusi puhelin sanoi sopimuksensa irti juuri ennen lähtöä) ja aika ei yksinkertaisesti riittänyt päivityksille. Eli kun päivityksiä ei päässyt tekemään yksinkertaisen helposti, en enää jaksanut sen kaiken koirien pissitys, ruokkimis ja hellittely rumban jälkeen, sillä jossakin välissä piti ottaa valokuvia, ihailla maisemia ja väkätä jopa ruokaa.
Matkalla selvisi myös se, että kalamies ui vedessä, no ainakin lähestulkoon, sekä koiratkin riekkuivat rannalla, niin että minä meinasin saada sydänkohtauksen. Minä joka pelkään ja inhoan vettä yli kaiken. En kestänyt katsella säntääviä koiria syvän joen läheisyydessä. Huh, mutta ne ovat elossa kaikki kuusi.
Kolmantena yönä tuli niin paljon kosteutta autoon, että lämmitin ei enää riittänyt pitämään autoa lämpimänä. Yön aikana ryömi koira toisensa jälkeen untuvapeittoni alle, niin että minä nukuin hievahtamatta selälläni, kolme koiraa toisessa kyljessä ja kolme toisessa - peittoni alla.
Muinakin öinä peittoni alla nukkui kolme koiraa.
Paluumatkan ajoimme yöllä. Auton radio oli epäkunnossa ja pysähdyimme ostamaan cd-levyn. Mutta kone nielaisi sen ja loppui kokonaan toimimasta. Ei muuta kuin väänsin siitä ikivanhasta, matkalla mukana olleesta puhelimestani musiikkia kuuluville. Oli muuten paljon kappaleita, jotka on jo vosien takaa. Joita en ole enää aikoihin kuunnellut. Mutta ne olivat hyviä kappaleita.
Tänään onneliisesti taas kotona. Minä, koirat ja se kalamies.
Teenkö matkan uudestaan? hmmmmm.... no en ainakaan ensi viikolla, sillä olen väsynyt.
Ja tietenkin Joulupukin pajakylässä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti