Aika makee kappale ja hyvä filmaus. Kertomus todellisuudesta, jollaisesta ajatusmaailmasta aika moni hyväpalkkainen ("keskituloinen") on jo vieraantunut. Aivan kuin näitä ihmisiä ei olisi olemassakaan. Tervetuloa todellisuuteen. Mutta tämä on ELÄMÄÄ !
Olisko Arttu Wiskari jotain Leevi and the Leavings ja Juice Leskinen sekoitusta. Kappaleissa on joka tapauksessa arkista sanomaa ja terveisiä niille jotka eivät tiedä tämän olevan totta.
"Aivan sama mulla onni on..."
"Sirpan kanssa landelle muutettiin.
Rahat ei riittänyt jäädä kaupunkiin.
Tää tila oli puoli-ilmainen,
kylänraitti täysin hiljainen.
Uusi alku meille avautui.
Kylppärin seiniä remppailtiin,
pois mustat pilkut laatoista hangattiin.
Sirpa löysi Elloksen kuvaston,
eikä ollut viikkoon onneton.
Syksyn myötä lehdet lakastui.
Missä voisimme vielä säästää,
voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään,
pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.
Sirpan kanssa töitäkin haettiin,
työkkärin tiskillä meille naurettiin.
Tää kylä oli ollut duuniton,
jo ennen kautta Mauno Koiviston.
Vimeinenkin haave romuttui.
Verannalla nyyhkytin iltaisin.
Slaavikyykyssä yksin rukoilin.
Sirpa kävi suihkussa viikoittain,
ihottuman selkään sieltä sai.
Seinän pilkut homeeks paljastui.
Missä voisimme vielä säästää,
voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään,
pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.
Timon kanssa yhdessä murruttiin,
mökkimme purkua kaksin katseltiin.
Se Caterpillar töllin maahan löi,
naapurimme Ladan meille möi.
Uusi alku jälleen avautuu.
Samaralla ajettiin Helsinkiin,
bensiinin tuoksu tarttui vaatteisiin.
Joku huusi "saatanan koditon",
aivan sama mulla onni on
kun Timppa joskus minuun rakastui.
Nyt ei tarvitse enää säästää,
kun on tarpeeksi sekaisin päästään.
Kyllä valtio huolen pitää omistaan.
Heikki Hurstilla usein syödään,
jos on rahaa pitkävetoa lyödään.
Kaikki meni silti sinua vielä rakastan.
Kyllä rakastan...
Ehkä rakastan...
Kai mä rakastan..."
Rahat ei riittänyt jäädä kaupunkiin.
Tää tila oli puoli-ilmainen,
kylänraitti täysin hiljainen.
Uusi alku meille avautui.
Kylppärin seiniä remppailtiin,
pois mustat pilkut laatoista hangattiin.
Sirpa löysi Elloksen kuvaston,
eikä ollut viikkoon onneton.
Syksyn myötä lehdet lakastui.
Missä voisimme vielä säästää,
voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään,
pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.
Sirpan kanssa töitäkin haettiin,
työkkärin tiskillä meille naurettiin.
Tää kylä oli ollut duuniton,
jo ennen kautta Mauno Koiviston.
Vimeinenkin haave romuttui.
Verannalla nyyhkytin iltaisin.
Slaavikyykyssä yksin rukoilin.
Sirpa kävi suihkussa viikoittain,
ihottuman selkään sieltä sai.
Seinän pilkut homeeks paljastui.
Missä voisimme vielä säästää,
voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään,
pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.
Timon kanssa yhdessä murruttiin,
mökkimme purkua kaksin katseltiin.
Se Caterpillar töllin maahan löi,
naapurimme Ladan meille möi.
Uusi alku jälleen avautuu.
Samaralla ajettiin Helsinkiin,
bensiinin tuoksu tarttui vaatteisiin.
Joku huusi "saatanan koditon",
aivan sama mulla onni on
kun Timppa joskus minuun rakastui.
Nyt ei tarvitse enää säästää,
kun on tarpeeksi sekaisin päästään.
Kyllä valtio huolen pitää omistaan.
Heikki Hurstilla usein syödään,
jos on rahaa pitkävetoa lyödään.
Kaikki meni silti sinua vielä rakastan.
Kyllä rakastan...
Ehkä rakastan...
Kai mä rakastan..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti