Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

torstai 31. joulukuuta 2009

Salakieltä


Olin aamulla menossa töihin, kun muistin, että pitääkin käydä apteekissa ja kaupassa. Hakemassa koirien papanoita toimistolle. Siinä sitten kurvasin kaupan pihaan jossa oli vain pari autoa. Jätin koirat autoon ja kipasin kauppaan. Tapasin kaupassa tutun henkilön ja vaihdettiin pari sanaa ja sitten kassalle.

Ulos kävellessä katsoin ensin, että joku on kyllä nyt vienyt autoni, koska keltaista "munakuppiani" ei näkynytkään paikalla minne olin jättänyt sen. No olihan se siinä mihin jätin, mutta kovin "valkoinen" väriltään. Samalla silmiini osui SYDÄN, joka oli piirretty autoni konepellin päälle. Minua hymyilytti - Katsoin ympärille - En nähnyt ketään.

Ajoin toimistolleni ja mietin, kuka kumma oli "kirjoittanut salakieltä" autoni konepellille. Oliko se joku ystäväni? Salainen ihailija? No ei nyt kuitenkaan. Pohdin jopa ystäväni kanssa, että mistä kummasta sydän oli voinut muutamassa minuutissa ilmestyä. Kehittelin teorian, että joku rakastunut ihminen oli sattunut kulkemaan ohi ja huomasi "ihanan keltaisen" autoni. Hänpä päätti piirtää sydämen oman rakkautensa merkiksi pirteään autoon, joka nyt vain sattui olemaan kaupan pihalla.

Vieläkään en tiedä, kuka sydämen piirsi, mutta hän piristi päivääni. Sai minut hymyilemään salakielellään. Taidan ottaa itsekin tavaksi piirrellä sydämiä tuntemattomien autoihin aina silloin tällöin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti