Ensimmäinen joulu, kun huomaan, että minulla on aikaa, eikä mihinkään ole kiire. Jouluaattona ehdin jopa ottaa puolentunnin tirsat, kun oikein väsytti yöllinen kinkun paistaminen.
Ehkä lattiat eivät kiiltäneet kirkkautta, mutta oli Tiia ne kuitenkin pessyt pari päivää ennen aattoa, kun itse vielä lokottelin Egyptin auringossa. Ja ehkä jokaista tavaraa ei ollut siirretty kaappeihin piiloon tai vielä vähemmän kaappeja ei ollut siivottu lainkaan.
Paljon olin ostanut valmiita ruokia ja ruokalajien määräkin oli supistunut. Silti pöytä näytti yllin kyllin täydeltä. Myös massu tuli täyteen - etten sanoisi liian täyteen.
Lahjojen avaaminen oli ratkiriemukasta puuhaa, kun Tico, koirani, halusi osallistua jok ikisen lahjan avaamiseen. Siinä sitten kun lahjoja oli availtu, Tico käpertyi uupuneena "joulun viettäjänä" säkkikankaisen lahjasäkin päälle nukkumaan, onnellisena.
Pystyin myös vihdoin kuuntelemaan Antti Tuiskun "Lämmin lumi peittää maan" kappaleen - pystyin vihdoin hymyilemään niille muutamalle kauniille muistolle, joita kappale tuo mieleeni. "... Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan, kun lämmin lumi peittää maan.... niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan...." Kaikki niin totta. Sydämeni täyttää lämpö, selvisin sittenkin. Koko joulu tuntuu lämpimältä sydämessäni.
Molemmat tytöt ovat luonani jouluna. Mitä muuta voisin enää toivoa.
Suurimman lämmön sydämeeni tänä jouluna tuo ehkä "lahja" jonka sain Tiialta. Aatonaatto iltana Tiia tulee ulkonta sisälle ja sanoo minulle, että "Äiti tuu kattomaan mulla on sulle lahja". Tiia työntää minut pimeän huoneen ikkunan luokse ja sanoo "Katso!" Kerrostalon ensimmäisen kerroksen ikkunasta ulos katsoessa hämärästä näkyy valtavan suurin kirjaimin lumeen tallattuna
"HYVÄÄ JOULUA MAMI ! "
Ehkä lattiat eivät kiiltäneet kirkkautta, mutta oli Tiia ne kuitenkin pessyt pari päivää ennen aattoa, kun itse vielä lokottelin Egyptin auringossa. Ja ehkä jokaista tavaraa ei ollut siirretty kaappeihin piiloon tai vielä vähemmän kaappeja ei ollut siivottu lainkaan.
Paljon olin ostanut valmiita ruokia ja ruokalajien määräkin oli supistunut. Silti pöytä näytti yllin kyllin täydeltä. Myös massu tuli täyteen - etten sanoisi liian täyteen.
Lahjojen avaaminen oli ratkiriemukasta puuhaa, kun Tico, koirani, halusi osallistua jok ikisen lahjan avaamiseen. Siinä sitten kun lahjoja oli availtu, Tico käpertyi uupuneena "joulun viettäjänä" säkkikankaisen lahjasäkin päälle nukkumaan, onnellisena.
Pystyin myös vihdoin kuuntelemaan Antti Tuiskun "Lämmin lumi peittää maan" kappaleen - pystyin vihdoin hymyilemään niille muutamalle kauniille muistolle, joita kappale tuo mieleeni. "... Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan, kun lämmin lumi peittää maan.... niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan...." Kaikki niin totta. Sydämeni täyttää lämpö, selvisin sittenkin. Koko joulu tuntuu lämpimältä sydämessäni.
Molemmat tytöt ovat luonani jouluna. Mitä muuta voisin enää toivoa.
Suurimman lämmön sydämeeni tänä jouluna tuo ehkä "lahja" jonka sain Tiialta. Aatonaatto iltana Tiia tulee ulkonta sisälle ja sanoo minulle, että "Äiti tuu kattomaan mulla on sulle lahja". Tiia työntää minut pimeän huoneen ikkunan luokse ja sanoo "Katso!" Kerrostalon ensimmäisen kerroksen ikkunasta ulos katsoessa hämärästä näkyy valtavan suurin kirjaimin lumeen tallattuna
"HYVÄÄ JOULUA MAMI ! "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti