Kärpäsjuttu

HYVÄÄ  HALLOWEENIN jälkeistä aikaa.

Nyt kun hyvät ja keppostelevat halloweenit on toivoteltu ystäville ja itse juhla mennyt ohi, on hetki aikaa miettiä, mitä päivästä jäi mieleen. Ainakin kauhea kärpäsjuttu.

Pari päivää sitten, huoneeseeni pörähti kauhea paskakärpänen. Parvekkeelta kai, jostakin seinän kolosta. Calimeero yritti hyökkäillä ja hyppiä kohti paskakärpästä suu ammollaan, tuloksetta. Sitten kärpänen taas piiloutui.

Kerroin ystävälleni, että me aiomme halloveenina poltella paljon kynttilöitä, syödä tacoja ja dipata fondy-pannussa hedelmiä suklaassa. Ystäväni kertoi, että he aikovat varmaan syödä takassa paistettua makkaraa ja käydä uimassa hyisen, pelottavan, kylmän, pimeässä järvessä. Siinä sitä halloveenia kyllikseen.


Kun olimme syöneet massumme ähkyyn herkuista, jäi paistinpannu vielä liedelle. Kansi päällä ja puukauha kannen ja pannun välissä. Katsoin halloveen servettiä, joka oli pöydällä ja siinä olevaa ilettävää hämähäkkiä. Katsahdin kannen läpi paistinpannulle ja tunsin hyytävää tunnetta - miten saatoin nähdä servetin hämähäkin jauhelihan päällä paistinpannussa? Aivan kuin valopisteen toisessa kohtaa, kun on katsonut liian pitkään kirkkaaseen valoon. Siirtyvä valo-illuusio. Mutta ei - pannulla oli musta möykky.


Kun katsoin tarkemmin, se oli tietenkin se ilettävä paskakärpänen, joka oli sitten mennyt kuolemaan kuumalle jauhelihalle. Vai oliko syönyt itsensä ähkyyn. Kuvottava näky. Jätti kokoinen paskakärpänen. Ei muuta kuin paperia ja kärpänen mäkeen.


Kärpäsestä tulikin mieleen "sama ilme naamalla kuin eläissään", lempikirjani Huussi.

Pieni pätkä lempi kirjastani "HUUSSI" - Esa Kero, Juhani Seppovaara

"Huussin ulkopuolella sattuu ja tapahtuu. Kun ryhtyy sisäpuolta tarkastelemaan, jo tapahtuu sielläkin.
Tunti hurahtaa kevyesti kun seuraa miten hämähäkki laittaa verkkonsa, paula paulalta, vetelee pitkiä linjoja, miettii kiinnityspisteet ja hälytyslangat. Vilkaisee kuule peräpäähänsä, että onko paksuus jämpti. Lujuuslaskelmat pitää tehdä paskakärpäsenkin varalle. Sellainen tekee suurta vahinkoa, jos verkko ei ole oikein suunniteltu.
Hämähäkki on hieno eläin. Miten tarkkaan se asettelee koipensa hirmu vilinällä langoilleen. Pitää olla päässä muutakin kuin puruja, että pysyy sellaisen jalkamäärän kanssa pystyssä eikä sotkeennu niihin. Niin kuin sinä tullessasi kahdella jalalla portaissa.
Voit kuvitella miten hämähäkki saa verkkonsa valmiiksi, ihailee ja läpsäyttäessään lopun merkiksi liikuntaelimensä yhteen toteaa: onhan se perseestä, mutta on se hieno!
Kärpänen kellottaa selällään merkiksi muille, että kuollut olen. Se on jälkeläisensä saattanut maailmaan ja voi levätä rauhassa ketarat ojossa ja sama ilme naamalla kuin eläissään."


appelsiineista kuvassa, tuli muuten hyvää appelsiinilikööriä