Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

maanantai 11. lokakuuta 2010

Kohti joulua - Oopperan kummituksesta Egyptiin


Aika monta päivää on mennyt ommellessa alusmekkoa, mekkoa ja viittaa. Peruukki ostettu, silmikko ostettu, silikonit ostettu. Niin, puku tarvitsee tissit. En minä, mutta puku tarvitsee. 

Kutsu Oopperan kummitus-juhliin innosti minut taas ompelemaan. Mekon kangas löytyi kaapista. Viisi metrinen vanha verhokangas, kuparin kimalteinen, ohuen ohut, josta vaan ei koskaan tullut verhoja. Alusmekon kangas oli upea kirppari löytö. Kangas tosin riitti vain mekon etuosaan, takaosan ompelin sävyyn sopivasta satiinista, josta piti tulla aikanaan parisängyn päiväpeiton reunanauha. Kerrankin on hyötyä siitä, että on ostanut kankaita enemmän kuin huvittaa ommella.

Alitajunnassa kaihersi koko ajan kuva viitasta, joka oli samalla sivulla kuin mekon kaava. Vahingossa sitten löysin halvan kolme ja puoli metrisen vihreän villakankaan, josta oli ihan pakko tehdä viitta mekolle. Enää jää ongelmaksi, miten kävellä noin 500 metriä juhlapaikalle, laahaavassa mekossa, painavassa viitassa ja korkokengissä. Vaatteiden yhteispaino on melkoinen. Sateella kävely tuskin onnistuu. Tai sitten otan sen taksin.

On ihanaa, että on jotain mitä odottaa. Yhtä tärkeää kuin juhlien odotus, on ollut puvun valmistaminen. Valoa pimeään syksyyn.

Valoa syksyyni tuo myös ihan oikea aurinko. Egyptin taivaan alla. Vaikka vuosi sitten vannoin, etten mene Egyptiin, koska maa ahdistaa likaisuudellaan ja tunkeilevilla ihmisillä, siitäkin huolimatta matka on nyt tilattu. Ehkä aurinko kuitenkin voittaa. Tai sitten matkaseura. Starttaan matkaan Tiitin kanssa "all inclusive" hotelliin, josta Tiitillä onkin jo kokemusta, "Juodaan aamusta iltaan". No ehkä ei ole ihan minun juttuni. Ehkä voin nauttia siitä auringosta ja rauhasta. Tekemättä yhtään mitään.

Kun palaan auringosta - on Joulu.


 Viikon biisi, kuuntele tästä...
Kauan sitten kerroin tytöille, että kun on oikein ikävä toista ihmistä, katso aurinkoon. Auringon kautta voit nähdä tämän toisen ihmisen. Niin totta myös tämän laulun sanoma        "... Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on, ja jalkojemme alla sama maa..."


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti