Ei elämä mene aina niin kuin kuvittelee. Ei se mene oikeastaan koskaan lopulta niin. Sain itseasiassa kaksi työtä ja nyt joudun toisesta luopumaan sairauteni vuoksi.
Mietinkin, että miks olin pääsiäisenä niin kipeä ja kaikki päättyi nyt siihen, että viime yönä olin jo niin sairas, että en kunnolla sängystä ylös päässyt. Tavarat tippuvat käsistä ja pukeminen on taas yhtä helvettiä. Kirjoitan tässä koneella joo, mutta mun käsiin, sormiin ja ranteisiin sattuu saatanasti. Sormet eivät kunnolla liiku.
Lääkärissä käytyäni, kortisonit nostettiin korkeimpaan määrään... en haluis, mutta en voi tälle mitään... Että "elämältä turpiin sain ja harmittaa" ja silleen tää myös jatkuukin.
Jälleen kerran
Mut mä kerron teille.... minä en saatana periksi anna. Nyt valitan, sillä olen melkein shokissa.... sairaus josta toivoin, luulin ja liikaa luotin paranevani... Mutta mua ei kaadeta. Aion "nauraa liikaa" että varmasti ehdin tässä elämässä nauraa.... enkä mä kuolemassa ole.
Terveisin,
Mua ette kumoon saa vaikka mikä olis, mä aion voittaa tän elämän = ikuinen optimisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti