"Minä toivon - Jonna Tervomaa" - (kuuntele tästä)
"Tarkoitus on elää ja kerran kuolla...
Kuka riemun löytää, sen pitäköön...
Uusi ja uljas on aamu kun
parvekkeelta katselen
uudestisyntynyt maisema
sinne pian mä astelen...
parvekkeelta katselen
uudestisyntynyt maisema
sinne pian mä astelen...
Kaupungissa käynyt oon eksymässä
muodon vuoksi anteeksi pyytämässä
ihastunut ihmiseen
ja nukahtanut viereen...
muodon vuoksi anteeksi pyytämässä
ihastunut ihmiseen
ja nukahtanut viereen...
Minä toivon selkäni värinää
toivon rakkautta repivää
minä toivon kaaosta, kapinaa
ensiaskelten vapinaa...
toivon rakkautta repivää
minä toivon kaaosta, kapinaa
ensiaskelten vapinaa...
Minä toivon huomisen tulevan
toivon soihtujen korkeina palavan
toivon taivaan täydeltä satavan
koko pitkää sinfoniaa"
toivon soihtujen korkeina palavan
toivon taivaan täydeltä satavan
koko pitkää sinfoniaa"
"Sydänlupaus se on salaisuus
Ainoastaan kahden ihmisen
Ei sitä toisten tartte tietää
Ei muiden sitä sietää
Muistatko sen sydänlupauksen..."
"Maailma on tehty meitä varten - Haloo Helsinki" - (kuuntele tästä)
"Miksei ikinä riitä että toinen on siinä
Ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi
Ja päivät valoa loistaa ikkunoiden raoista
Pöytään jossa on aina kukkia
Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää
Ennen ajattelin miten mä eläisin
Vielä sadan vuoden päästäkin
Miten mun askeleet poluille painuneet
Ois täällä vielä silloinkin
Eilen lakkasin vasta siitä murehtimasta
Kun nojasin sun kanssa sillan kaiteeseen
Päivä silmänsä sulki, autot ohitse kulki
Kai ne vielä etsii omaa onneaan"
Ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi
Ja päivät valoa loistaa ikkunoiden raoista
Pöytään jossa on aina kukkia
Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää
Ennen ajattelin miten mä eläisin
Vielä sadan vuoden päästäkin
Miten mun askeleet poluille painuneet
Ois täällä vielä silloinkin
Eilen lakkasin vasta siitä murehtimasta
Kun nojasin sun kanssa sillan kaiteeseen
Päivä silmänsä sulki, autot ohitse kulki
Kai ne vielä etsii omaa onneaan"
"Miten voisin anteeksi antaa
Kunpa uskaltaisin pitää silmät kii
Kaiken tämän unohtaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti