 |
| Kuva: Teija Korpela |
Joskus elämän palapelin palat vaan loksahtavat paikoilleen helpommin kuin olisi voinut uskoakkaan. Muutamasta sanasta, pienestä tapahtumasta. Voisiko mikään muu olla kirkkaampi kuin sydämeen osunut auringonsäde. Kirkas ja valoisa, varmuus siitä että on oikealla tiellä. On helpompi hengittää. Elämällä on taas merkitys.
Elämä kantaa ja siihen voi luottaa. Katso auringon kirkkainpaan reunaan. Tiedät että teet oikein.
Löysin pari ihanaa Mari Rantasilan kappaletta. Kuuntelin niitä joskus ja nyt löysin ne taas.
Mari Rantasila -Penkki, puu ja puistotie (Kuuntele tästä)
San. Pertsa Reponen
Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen
On paikka, jossa rakastin
Ja josta kaiken antaisin, näin antaisin
Mä meidät tahdoin säilyttää,
Nyt mitään kuitenkaan ei jää, ei jää
En kuulu joukkoon aikuisten,
Sä sanoit että haaveilen, vain haaveilen
Mä kiinnyin kaikkeen yhteiseen
En tiennytkään mä väärin teen, väärin teen
Luona penkin...
Sun jälkees paikkaan yhteiseen
Mä jätin kaiken muistoineen, näin muistoineen
En kiinnekohtaa uuteen nää
En tiedä missä viivähtää, viivähtää
Luona penkin...
Mari Rantasila - Kun taas sinut nähdä saan (Kuuntele tästä)
San Mari Rantasila
Pois pois kauas lähdit luotain
En voi ymmärtää
Loukkaat mua niin kovin paljon
Silti jotenkin mä sua rakastan
Karkaa en
Sua mä ajattelen
Ootan vaan kun taas sinut nähdä saan
Huules huulillani polttaa
Rakkaus heittelee
Näänkö kaiken ihan väärin kun
Tuntuu et kuitenkin sä musta välität
Karkaa en..
Miltä näyttää oikee vaimos tuo?
Miksi palaat taas sen naisen luo?
Lapset sulle vilkuttaa, et taida mua muistaa
Haavekuva haihtuu, lentää taivaisiin silti
Karkaa en..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti