Kuunetelen tänään XL5:n kappaletta. Nyt vaan tuntuu siltä.
Muuten, oliskohan siitä seitsämän vuotta aikaa, kun olimme Kanariansaarilla lomalla lasten kanssa ja meidän hotellihuoneen naapurina oli XL5:en Mica perheineen. Siinä hän sitten moikkaili meille aina kun kohtasimme.... joten kyllä tällä kappaleella on paljon merkitystä muutenki. Kuulen ja näen ihan silmilläni, kun Mica tätä herkkää kappaletta laulaa.
"Pitäis elää niin kuin jokainen päivä ois viimeinen..." ... ehkä olen tehnyt juuri niin.
Paljon kaunista sanomatta jää (sanat)
Kappale muistuttaa myös yhdestä Ninnin kaverista, joka ei enää ole täällä. Ei enää oikeasti ole. Joten eiköhän eletä kaikki kuin jokainen päivä ois viimeinen, sillä joskus se myös on viimeinen. Joillekin lopullisesti - joillekin niin, ettei vaan voi enää sanoa toiselle mitään.
Tänään vaan tuntuu tältä. Tiitikin muuttaa jälleen kerran pois. Mut niin tämä elämä vaan jatkuu. Ja Tiiti jos kuka ainakin muistaa elää "kuin päivä ois viimeinen".
Tänään kun vielä voit, sano se rakkaimmalle ihmiselle.
Tänään kun vielä voit, elä tässä hetkessä. Ja elä nyt!
Äläkä koskaan unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti