Siis ei sellaiset mieskengät, joilla miehiä isketään... tai voishan noita sellaiseenkin käyttää. Mutta mieskengät, joissa tarvitaan miestä taluttamaan autosta teatteriin ja teatterista autoon. No tietenkin myös kivipintaisella liukkaalla lattialla tarvitaan sitä miestä taluttamaan.
Nimittäin jos ostaa seisoma housut - ei voi istua. Tai jos ostaa istuma kengät - ei voi seistä. Mutta kun menee ostamaan samaan pakettiin sekä istuma kengät että mies kengät, niin siinä ei voi enää kävelläkään liukkaalla lumella ilman miestä. Onneksi sellainen oli. ;)
Eli niin liukaat kengänpohjat ja niin korkeat korot, että kävely on tuskallista päkijöillä kävelyä, ei siitä voi selviytyä ilman, että mies taluttaa koko matkan. Ja se tuska ja vihlonta jalkapohjissa, se on kamalaa. Kannatti siis ostaa hienot ja kalliit, liukkaat ja liian korkeat kengät. Pakkohan niitä on jossain käyttää. Minä päätin käyttää niitä kun menin Lahden Kaupunginteatteriin katsomaan Trubaduuri oopperaa. Toinen ongelma oli Stay-up sukkani. Kun on kovin lyhyt hame, on vähän arveluttavaa istua, paitsi jos ei välitä, että Stay-uppien pitsireunat kurkkii kaikille nähtävinä. Yhtälö - istut tai seisot - aina on ongelmia.
Ooppera oli minulle ensimmäinen kerta ja esitys oli todella katsomisen arvoinen. Kun huomasin, että katson esitystä niin intensiivisesti, että unohdin lukea suomennetut santa (esityshän oli Italian kielellä). Siitä voi päätellä, että katsottavaa oli. Pääroolin esiinytjät oli todella hyviä sekä lavasteet aivan loistavat. Vaikka minua jännitti kamalan paljon, jaksanko istua koko kolme tuntia katsomassa esitystä, niin täytyy sanoa, että istuin kuin innostunut pikkutyttö, joka löytää joka hetkestä jotain uutta.
Olen iloinen, että tuli lähdettyä. Esityshän oli minulle täysin ilmainen, sillä sain liput lahjaksi.
Samalla matkalla tuli vähän shoppailtuakin. Minun oli tarkoitus ostaa Puro, Metsä lankaa, mutta sehän oli loppuunmyyty. Siinä sitten pyörin lankahyllyn välissä ja mun oli ihan pakko tarttua puuvillalankoihin, joista tuli ihana lapsuus mieleen ja se kuinka ala-asteen ekalla luokalla käsityötunnilla sain nähdä valtavan puuvillalanka määrän koulun kaapissa. Se kuva on ikuisesti syöpynyt mieleeni. Ajattelin silloin lapsena, että olisipa nuo kaikki langat minun.
Juu - nyt minulla on kaikki "ne"langat ja aika paljon enemmänkin. Hukun niihin. Enkä ehdi varmaan kaikkea koskaan tehdä valmiiksi. Mutta ihan pakko oli ostaa taas nämä langat, ihan vain siksi, että ne näyttivät siinä kaupan hyllyssä ihan koulun lankakaapilta. ;) Joten minä sokaistuin ja shoppailin.
ps. Löysin muuten aivan ihanan pinkin takin. Sellaisen 60-luvun tyylisen. Pakkohan sekin oli ostaa alennusmyynnistä pois. Minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti