Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Mä ymmärrän



Niin mä ymmärrän.... mun joka kolmas lause haastattelussa oli "niin - mutta mä ymmärrän kyllä". Mussa taitaa olla sellainen vika, että mä ymmärrän aina. Vaikka kaula katkastais, niin mä ymmärrän silloinkin. Tai onko se vika - en tiedä.
Mä vaan ymmärrän kaikkea, tavalla tai toisella.


                        pss... mut hei - mä ymmärrän






Mut hei mun bestis biisit on nää....


"Tuonelan koivut - Jippu" - (kuuntele tästä)



Mut en oo ihan varma ymmärränkö, jos en enää vois kutoa... jos nää kädet ei enää kestäis sitä. Kaveri lupas soittaa terveyskeskukseen ja varoittaa, että eivät vain sano mulle vahingossakaan ääneen sitä, että en vois enää kutoa, sillä mä olen luvannut "lyödä" jos joku sanoo mulle niin. Mutta vaikka elämä tuntuu nyt vaikealta ymmärtää, niin kai mä sit kuitenkin ymmärrän senkin, että menetän sen mitä eniten halusin pitää. Kädet, joilla voisin tehdä elämäni loppuun asti käsitöitä... Mä varmaan ymmärrän silloinkin, että mulle jää silmät ja korvat.

Mulle jää elämä.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti