Herään ajatuksistani siihe, että ystävä soittaa. Tajuan, että minulla on ystäviä, olen niin onnellinen puhelimen äänestä. Ystäväni, tyttärensä kanssa on menossa kauneimmat joululaulut kirkkoon, mutta tuntia liian aikaisin. He kipaisevat minun luokse odottamaan tunniksi ja sinne kirkkoonhan minäkin olen menossa joulutunnelmaa hakemaan.
Muistan kuinka tytöt olivat pieniä ja menimme kauneimmat joululaulut kirkkoon. Joskus menimme potkukelkalla ja siskonikin oli mukana. Koko matka kirkkoon oli ihana elämys. Sellainen jota ei vain unohda, naurua, iloa, joulun riemua sydämessä ja sitä lunta. Sitä mitä nyt ei ollut, lunta. Mieheni kanssa sovimme, että jos jouluaattona kuralätäkkö löytyy, niin menemme siihen hyppimään niin että vaatteet on kurassa. Ja sen teen minkä lupaan ;) Ihan vaikka vain joulun kunniaksi.
Muistan myös miten siskoni kanssa aikanaan kirkossa lauloin innoissani "Joulun kellot". Hiljaa, hiljaa ja minä jatkoin laulua, vaikka siinä tulee tauko. Nykään osaan sentään jo odottaa milloin laulu taas jatkuu ;)
Tänään selasin kirkossa joululauluvihon läpi ja minulla oli kaksi toivelaulua jotka halusin kuulla ja laulaa. "Ilouutinen" ja "Tulkoon joulu". Oikeastaan kaikki muut laulut olikin jo laulettu, mutta sitten ne tulivat. Minun lemppari lauluni. Olin niin joulun kukkuloilla.
Löysin upean version netistä laulusta Ilouutinen.
Ilouutinen - Marja Kiiskilä (kuuntele tästä)
Uutena lauluna minulle oli "Taivas sylissäni". Jäin hämmästyneenä kuuntelemaan muutamia kohtia sanoista.
"Kaiken kauniin muistan,
vaikka en voi ymmärtää...
Sanat, jotka kuulin,
ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon,
niistä aina voimaa saan."
Taivas sylissäni - Ulla Kamppinen (kuuntele tästä)
Ja hämmästyttäviä sanoja toki lauloimme muitakin. Ymmärsin myös, että todellakin juuri näin teen joulun sydämeeni. Se on minun, se on minussa, eikä sitä kukaan voi viedä minulta koskaan pois. Vaikka ihmiset elämäni jouluissa vaihtuvat, joulu on kuitenkin sisälläni. Vaikka menetän jonkun, tärkeän palan elämästä, ihmisen.... kaikki säilyy sisälläni ikuisesti. Myös ne jotka ovat nyt poissa elämästäni.
Teen sydämeeni kaikesta tästä ison muiston kehyksiin ja säilytän sen. Huomaan ikävän vaihtuvan kaipaukseen ja lopulta kauniiksi ja tärkeäksi muistoksi. Sitäkään ei kukaan voi viedä minulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti