Rakas Joulupukki !

Rakas Joulupukki
(Lainaus: Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)   

Suo anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Edelliset joulunaluset ovat vierähtäneet kiireiden keskellä, mutta nyt kuitenkin päätin tarttua kynänvarteen ja kirjoittaa koko perheen puolesta. Silloin viimeksi, kaksikymmentäviisi vuotta sitten pyysin sinulta nukkekodin, sukset, luistimet ja talvikengät. Ne olivat pienen realistin vaatimattomia toiveita. Enkä minä vieläkään etsi valtaa, loistoa tai kullankimallusta, mutta toivoisin sentään, että saisimme taas jouluksi rauhaisan majan ja lapsille joulupuun.

Jospa koira kuitenkin tänä jouluna tajuaisi, ettei joulupuu ole mikään tavallinen puu. Ymmärrän toki, että koirilla on aivan erityisen herkkä ja läheinen suhde puihin, mutta jotenkin minun täytyisi saada tämä talossamme asuva, koirannahkaan naamioitunut älyn jättiläinen tajuamaan, ettei joulupuuta pidä käyttää siihen tarkoitukseen, johon koirat ovat tottuneet puita käyttämään. Ei ainakaan enää siinä vaiheessa, kun kuusi on jo rontattu sisälle ja asetettu sille ihkauudelle kuusenalusmatolle, jota minä yökaudet kirjoin.
Ja kun tänä jouluna koristelemme joulupuuta, täytyy muistaa, että panemme koristeita vain ylimmille oksille, jotta kissa ei pääse syömään niitä koreita metallinauhoja. En viitsisi enää istua koko joulua kissanhiekkalaatikon äärellä odottelemassa, että kumpi tulee ensin, koriste vai eläinlääkäri.


Aion toki laittaa kysta kyllä, ja veikkaanpa, että isäkin intoutuu taas häärimään keittiössä patakintaat tanassa. Täytyy toivoa, ettei hän kuitenkaan tänä jouluna pane kaikessa tohinassa suolalohta uuniin paistumaan. Eihän niin suolaista kalaa syönyt paistettuna sikakaan. Ja kun minä taas riehaannun joulun kunniaksi tekemään omin käsin kaiken lihaliemiä myöten, voisi joku muistuttaa, että tällä kertaa panen astian siivilän alle ennen kuin alan erotella luita liemistä. Siitä menneen joulun liemestä ei ollut iloa muille kuin koiralle ja viemärilaitokselle.
Vaikka jouluna onkin perinteisesti tapana, että veitikaiset rientävät pöydän päälle, toivoisin, että kissaveitikka ei tänä jouluna rientäisi pöydälle juuri silloin, kun jouluateria on otsa hiessä saatu katetuksi. Tokihan joulupöytä on syytä koristella, mutta kissa lanttulaatikossa ei vastaa minun käsitystäni kauniista ja sopivasta somistuksesta.

Tapanani ei ole ylenpalttisesti marista säästä, mutta joulusäästä sanoisin sen verran, että maassa saa minun puolestani olla hanki ja järvetkin jäässä, mutta pihan ei sentään tarvitsisi olla aivan niin liukas kuin menneenä jouluna. Oli aika ikävää juosta Tapanina isän kanssa auton perässä, kun auto lähti omia aikojaan valumaan jäistä rinnettä alas. Varsinkin kun lapset jo istuivat autossa.


On minulla Sinulle henkilökohtainenkin pyyntö. On nimittäin kipeän totta, että jouluna vanhakin nuortuu leikkimään kuin lapsi. Siksi haluaisinkin kainosti pyytää, että valitsisit tänä jouluna lasten lahjat hieman harkitummin kuin viime jouluna. Kaikkihan sen tietävät, ettei jouluna saa itkeä eikä meluta, mutta mitä siitä muuta tulee, kun isä ei malta hellittää kädestään kauko-ohjattavan auton ohjaimia ja äiti hätistelee toisella kädellä kirkassilmäisiä silkohapsia kauemmaksi samalla kun yrittää toisella saada puhuvan nuken sanomaan "mamma".
Tuo mielummin lapsille jotain oikein kehittävää. Tai jätä kaikki isille ja äidille varatut pyjamat ja villasukat Korvatunturin katastrofivarastoon ja tuo meillekin edes yksi hauska lelu. Vaikka sellainen uliseva, valojaan vilkuttava poliisiauto. Tai sellainen lelukoira, joka haukkuu ja tekee kuperkeikkoja. Tai molemmat.

Ja vielä minulla olisi Sinulle toinenkin henkilökohtainen pyyntö. Kun tulet aattoiltanan käymään, yritä viipyä kauemmin kuin se menneen joulun pukki, joka tälläsi kankkunsa sekunniksi sohvan reunalle, työnsi kiireesti lapsille pari päälimmäistä pakettia, nousi ja huikkasi ovelta mennessään: "Jakakaa itse loput."


Rakkain terveisin, ÄITI


(Lainaus Kotivinkin Joululehti 1999 / Teksti Paula Herranen)