Rakas päiväkirja.... minun piti kertoa vain pari asiaa...

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Sydämet...




tai

 

"Siellä soitettiin Kirkaa ja Metallicaa
Olin bileissä keskellä outoo porukkaa
Liukenin nurkkaan


Sä tulit musasta mulle avautumaan
Levyraatia päädyimme sänkyyn jatkamaan
Jalat jätti maan


Se oli salamanisku, euforiaa
En kokenut ollut mitään vastaavaa
Se oli ku leffaa


Laskin mun aseet, päätin antautua
Söin ja join ja hengitin sua
Seuraavat pari viikkoo


Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
Miten sydän voi kestää
Vaikka sen särkee?
Miksei sitä voi estää?
Miksei se tottele järkee?



Olit buukannut lennon Australiaan
Sun työt oli siellä ja jouduit palaamaan
En mahtunut mukaan


Me sovittiin ettei saa unohtaa
Sit kuukaudet kului
Aloit unta muistuttaa
Kilsoja oli liikaa


Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
Miten sydän voi kestää
Vaikka sen särkee?
Miksei sitä voi estää?
Miksei se tottele järkee?



Sun jälkeen on ollu monia muita
Mut en oo tuntenu samaa juttuu
Ei ois pitäny päästää sua karkuun


Ja nyt sä laitat viestin: oot palannut, voitaisko nähdä?
Nää sanat repii mun elämän rikki
Mul on nyt lapset ja laimea liitto
Teinkö oikein kun pyyhin viestisi pois?


  Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Miten sydän voi kestää
Vaikka sen särkee?
Miksei sitä voi estää?
Miksei se tottele järkee?
Sen pitäis totella järkee."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti