Minulle lunta ei ole koskaan liian paljon. Joku muuhan sen auraa kuin minä. En edes kotipihastani sitä joudu auraamaan. Vähän sama kuin mulle ei säällä ole oikeastaan mitään merkitystä. Jotain sieltä taivaalta kuitenkin tulee tai sitten aurinko paistaa.
Ja nyt sitä lunta on. Sukset on. Sauvat on. Persekin on kipee kun kaaduin. Vaikkei monoja ole ollenkaan. Kaaduin siis koiria taluttaessa, mutta ei päässyt yksikään koira karkuun, vaikka minä kuitenkin makasin täysin vaakatasossa maassa. Jokainen hihna oli kourassa vielä tiukasti kiinni. Ja kaaduin niin oikeaoppisesti (heh heh, niin varmaan) kun olin sekunnissa kohti maata, lento oli sen verran vauhdikas. Persaus edellä, pää sentään säästyi.
Miten ihmeessä mä uskallan koskaan noilla suksilla hiihtää, kun jo kävellessäkin kaadun? (Tarkoittaako tuo, että toivon, ettei ne monot sittenkään mahtuis mulle tai ne hukkuis postissa.)
Ihan liian vähän...
- saan nukkua
- saan rahaa
- saan aikaa
- saan ideoita päähäni
- saan kirjoitettua jotain järkevää
- saan laiskotella
- saan matkustaa (kun ei ole sitä aikaa eikä rahaa)
kuten myös ihan liian vähän
- ulkoilen
- lenkitän koiriani
- siivoan tai teen ruokaa
- vietän aikaa ystävien kanssa
- teen mitä olen suunnitellut
mutta vastaavasti
Ihan liian paljon...
- mulla on ajatuksia ja tunteita yhtäaikaa päässäni
- minulla on kiloja ja senttejä vyötäröllä
- mulla on vaatteita kaapissa
- tavaroita kodissa
Joten tässä onkin lista jota alan tästä eteenpäin pitämään tavoitteena ja toteutan unelmia ja päämääriäni.
Tässä laulunsanat jotka luin miehelleni riihikirkossa
melkein viisi vuotta sitten, häävieraiden edessä.
Aika osuvat.
"Ja vaikket sanojasi käytä
Silmistäsi näen sen
Tiedän että tunnet rakkauden
Sillä hymylläsi saat
Sydämeni tuntemaan
Rakkautta jota antaa haluan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti