Aamu alkaa sillä, että pompaan sängystä ja vien koirat välittömästi ulos. Pienelle lenkille. Kolmen minuutin lenkillä on jo vähintän pienin koirani kolme tassua kohti taivasta näillä pakkaskeleillä. Palaan koira tai kaksi sylissäni sisälle, syön ja puen itseni. Lähdemme töihin. Mutta silloin kun pitäisi lähteä töihin, on vähintään kaksi koiraa piiloutunut pussilakanani sisälle. Koirat lähtevät siis myös joka päivä kanssani töihin. Mutta pakkasaamuina ei niin kovin mielellään. Kuten kuvasta näkyy.
Toimistolle menemme autolla ja teemme heti pienen muutaman minuutin pissalenkin uudellen. Usein kannan pakkasella kahta koiraa kainaloissani, mutta tänään oli jo huippu aamu. Kolme koiraa kainalossa. Todellisuudessa kaksi koiraa kainaloissa ja se kolmas yhden päällä. En tajua miten käteni riittävät, siinä olisi ollut kyllä kuvauksen arvoinen hetki. Ja meidän lenkki ei ollut kestänyt sitä kolmea minuuttia pidenpään kun oli jo kolme koiraa sylissä. Taitaa siis olla melko kylmät ilmat.
Ehkä joku kysyy, miksi en vain taluta koiraa sisälle? No siksi, että koira ei kävele enää askeleen askelta. Siinä mielessä cihuahua on erittäin hauska rotu.
Ihanat pienet koirat !
VastaaPoistaMinulla oli aikoinaan myös pieni koira ja hänellä oli sama juttu, kovalla pakkasella ja räntäsateella aina peiton alle. Ei ollut kiire minnekään. :)
Rapsutuksia kaikille koirille.
Kiitos, rapsutukset menivät perille.
VastaaPoistaKukapa sitä nyt haluaisi pakkaseen mennä, kun peiton allakin voi köllötellä ;)
Ihania kuvia ja kiehtova teksti!
VastaaPoista